27.10.2009

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät tasaisessa kasvussa

Taustaa

Elämänkatsomustiedosta tuli uskontokuntiin kuulumattomien katsomusaine vuonna 1985. Elämänkatsomustiedolla on siis takanaan jo lähes neljännesvuosisata omaa historiaa Suomen kouluissa.

Nykyisen lainsäädännön mukaan elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomien oletusarvoinen katsomusaine. Opetuksen järjestäjän tulisi sijoittaa uskontokuntiin kuulumattomat automaattisesti elämänkatsomustiedon opetukseen. Uskontokuntiin kuulumattomilla on kuitenkin oikeus valita enemmistön uskonto omaksi katsomusaineekseen, mutta tällöin vanhempien on erikseen ilmoitettava asiasta opetuksen järjestäjälle.

Laki muuttui vasta vuonna 2003. Sitä ennen uskontokuntiin kuulumattomien piti erikseen anoa vapautusta uskonnon opetuksesta, minkä jälkeen vasta oli mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat edelleenkin pienet, vain hieman alle 3% kaikista peruskoulun oppilaista. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on arviolta n. 10-15% kaikista peruskoulun oppilaista. Tämä arvio perustuu kastettujen osuuteen syntyneistä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen osuus oli noin 87.1% vuonna 2002 syntyneistä ja enää 82.5% vuonna 2008 syntyneistä (kts. Wikipedian artikkelia Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta).

Syitä elämänkatsomustiedon prosentuaalisesti pieniin oppilasmääriin löytyy useita. Mieleen tulevat mm. ongelmat perusopetuslain noudattamisessa, ongelmat tiedottamisessa, sekä imagolliset syyt.

Ongelmat perusopetuslain ja opetushallituksen ohjeiden noudattamisessa

Ehkä merkittävimpänä syynä on opetuksen järjestäjien haluttomuus noudattaa nykyistä perusopetuslakia. Perusopetuslain mukaan elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen kunnassa (opetuksen järjestäjän toimialueella) riittää se, että kunnan alueelta löytyy kolme opetukseen oikeutettua. Näin on todennäköisesti kaikkialla Suomessa. Kunnat eivät kuitenkaan noudata kaikkialla Suomessa perusopetuslakia ja opetushallituksen ohjeita, vaan jättävät sijoittamatta uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustietoon (kts. esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden kirjelmää opetushallitukseen joulukuussa 2008). Toki osa vanhemmista haluaa lapsensa osallistuvan enemmistön uskonnon opetukseen, mutta tämä ei voi selittää kokonaan elämänkatsomustietoon oikeutettujen ja sitä opiskelevien oppilaiden lukumäärän suurta eroa.

Ongelmat tiedottamisessa ja oppiaineen imagossa

Erittäin harvassa ”tervetuloa kouluun” -oppaassa kerrotaan tarkemmin elämänkatsomustiedosta. Yleensä oppaissa siteerataan vaikeaselkoisia lakipykäliä ja mainitaan elämänkatsomustieto vain parilla lauseella. Tilanteessa, jossa vanhemmilla on mahdollisuus tehdä valintoja lapsen katsomusaineen opetuksen suhteen, olisi ensiarvoisen tärkeää, että koulut antaisivat kouluunilmoittautumisen yhteydessä riittävästi tietoa eri oppiaineiden sisällöistä.

Ehkäpä huonosta tiedottamisesta seuraa jonkinasteinen imagollinen ongelma? Uskonnon opetuksella on pitkä historia Suomessa, uskontoahan on opetettu jossain muodossa aina, kun Suomessa on ollut mahdollisuus käydä koulua. Useimmat koululaisten vanhemmista ovat siis opiskelleet itse uskontoa ja tämä voi (riippuen toki vanhempien koulukokemuksista) edesauttaa uskonnon valitsemista omien lasten katsomusaineeksi.

Aiemmin yhtenä elämänkatsomustiedon ongelmana oli hyvien oppikirjojen puute. Tätä ongelma ei enää ole, sillä jokaiselle luokka-asteelle on jo olemassa laadukkaita kirjoja. Lista nykyään käytössä olevista oppikirjoista löytyy et-opetus.fi -sivuston oppikirja-sivulta. Kirjoja löytyy tutustuttavaksi useimmista kirjastoista, ja jos ei löydy, voivat vanhemmat ehdottaa niiden tilaamista.

Myöskään elämänkatsomustiedon opetussisältöjen suhteen vanhemmilla ei pitäisi olla valintaongelmia (jos vain opetussuunnitelmien sisältöä tunnettaisiin paremmin!). Seuraavat ”avainsanat” on lainattu suoraan elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta luokille 1-5:

  • toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettautuminen
  • hyvä, oikea ja väärä, oikean ja väärän erottaminen, ihmisen hyvyys
  • ystävyyden sisältö ja merkitys elämässä
  • oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maailmassa
  • ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
  • hyvä elämä, arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä
  • kuka olen ja mitä osaan, elämänvaiheet ja toiveet
  • erilaisia elämäntapoja, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus
  • suomalainen kulttuuri ja suomalaiset kulttuurivähemmistöt, maailman kulttuuriperintö
  • elämänkatsomus, uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys, erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia
  • yhteiselämän perusteita, sääntö, sopimus, lupaus, luottamus, rehellisyys ja reiluus, kultainen sääntö
  • lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus, ihmisoikeudet
  • tasa-arvo ja rauha, demokratia, tulevaisuuden maailma
  • etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämäni eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja

Ehkä elämänkatsomustiedon oppilaiden pieni osuus peruskoulun koko oppilasmäärästä onkin vain seurausta yhteiskunnan ja asenteiden hitaasta muutoksesta? Eihän isot muutokset voikaan tapahtua yhdessä yössä, vaan asenteiden muutoksiin vaaditaan vuosikymmeniä.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät

Tämän luvun tilastotiedot on saatu Tilastokeskukselta.

Vuonna 2008 peruskoulun katsomusainevalinnat oli tehty seuraavasti luokkien 1-10 osalta.

  • Kaikkiaan oppilaita oli luokilla 1-10 547933.
  • Evankelis-luterilaista uskontoa opiskeli 512705 oppilasta (n. 93.6 % ).
  • Elämänkatsomustietoa opiskeli 15543 oppilasta (n. 2.8%).
  • Ortodoksista uskontoa opiskeli 7003 oppilasta (n. 1.3%).
  • Muita uskontoja opiskeli 8919 oppilasta (n. 1.6%).
  • Katsomusaineiden opetukseen ei osallistunut 3763 oppilasta (n. 0.7% )

Elämänkatsomustieto on siis Suomen toiseksi suosituin katsomusaine.

Alla olevassa taulukossa esitetään elämänkatsomustiedon oppilasmäärät koko peruskoululle (Lk. 1-10), sekä alakoululle (Lk. 1-6) sekä yläkoululle (Lk. 7-10). Suluissa olevat luvut kertovat kaikkien oppilaiden lukumäärän kyseisillä luokilla. Oppilaiden lukumäärät on saatu tilastokeskuksen tilastoista.

Elämänkatsomustiedon oppilaiden määrä Suomen peruskouluissa vuosina 2003-2008.

Vuosi 2008 Lk. 1-10 15543 (547933) Lk. 1-6 9486 (351095) Lk. 7-10 6057 (196838)
Vuosi 2007 Lk. 1-10 15006 (557763) Lk. 1-6 9045 (357403) Lk. 7-10 5961 (200361)
Vuosi 2006 Lk. 1-10 14793 (565948) Lk. 1-6 8985 (364902) Lk. 7-10 5808 (201046)
Vuosi 2005 Lk. 1-10 14397 (574105) Lk. 1-6 8473 (372128) Lk. 7-10 5924 (201977)
Vuosi 2004 Lk. 1-10 14221 (580813) Lk. 1-6 8456 (381785) Lk. 7-10 5765 (199028)
Vuosi 2003 Lk. 1-10 14056 (584980) Lk. 1-6 8371 (387934) Lk. 7-10 5685 (197046)

Peruskoulun osalta oppilasmäärät ovat kasvaneet jatkuvasti vuodesta 2003. Todennäköisesti oppilasmäärät ovat kasvaneet koko elämänkatsomustiedon historian ajan, mutta tätä vanhempia tietoja ei löytynyt tilastokeskukselta. Vaikuttaa myös siltä, että ET:n oppilasmäärät tulevat jatkossakin kasvamaan, koska opetukseen oikeutettujen määrä kasvaa vuosi vuodelta kastettujen osuuden pienentyessä. Prosentuaalisina osuuksina kaikista peruskoulun oppilaista ET:n oppilasmäärät ovat kasvaneet seuraavasti:

2008: 15543 oppilasta (osuus kaikista oppilaista 2.83%)
2007: 15006 (2.69%)
2006: 14793 (2.61%)
2005: 14397 (2.51%)
2004: 14221 (2.45%)
2003: 14056 (2.40%)

Kolmen prosenttiyksikön raja rikkoutunee joko vuonna 2009 tai 2010.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät vaihtelevat huomattavasti maantieteellisesti. Helsingissä elämänkatsomustietoa opiskelee noin. 11% kaikista oppilaista ja Helsingistä löytyy myös kouluja, joissa jopa neljännes oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Suomessa on kuitenkin alueita, joissa ei ole lainkaan elämänkatsomustieton opetusta!

Oppilasmäärien alueellinen jakautuminen

Elämänkatsomustietoa opiskeltiin vuonna 2008 eri maakunnissa seuraavasti (jaottelu perustuu tilastokeskuksen käyttämään aluejakoon, samoin maakuntien järjestys):

  • Uusimaa: 9332 (6.6% kaikista maakunnan oppilaista)
  • Varsinais-Suomi: 1234 (2.7%)
  • Satakunta: 63 (0.28%)
  • Kanta-Häme: 256 (1.4%)
  • Pirkanmaa: 1264 (2.7%)
  • Päijät-Häme: 346 (1.7%)
  • Kymenlaakso: 241 (1.3%)
  • Etelä-Karjala: 125 (0.97%)
  • Etelä-Savo: 157 (1.0%)
  • Pohjois-Savo: 271 (1.1%)
  • Pohjois-Karjala: 329 (2.0%)
  • Keski-Suomi: 502 (1.8%)
  • Etelä-Pohjanmaa: 10 (0.05%)
  • Pohjanmaa: 187 (1.0%)
  • Keski-Pohjanmaa: 18 (0.2%)
  • Pohjois-Pohjanmaa: 479 (1.0%)
  • Kainuu: 76 (0.9%)
  • Lappi: 263 (1.4%)
  • Itä-Uusimaa: 390 (3.4%)
  • Ahvenanmaa: 0 (0.0%)

Elämänkatsomustietoa opiskellaan eniten Uudellamaalla (6.6%), Varsinais-Suomessa (2.7%), Pirkanmaalla (2.7%) sekä Itä-Uudellamaalla (3.4%). Elämänkatsomustietoa ei opiskella lainkaan Ahvenanmaalla (0.0%). Erittäin vähän elämänkatsomustietoa opiskellaan Kainuussa (0.9%), Keski-Pohjanmaalla (0.2%), Etelä-Pohjanmaalla (0.05%), Etelä-Karjalassa (0.97%) ja Satakunnassa (0.28%).

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärien suuri vaihtelu maakunnittain voi kertoa epätasa-arvoisesta tilanteesta opetusjärjestelyjen suhteen: Sijoittaako opetuksen järjestäjä uskontokuntiin kuulumattomat oletusarvoisesti elämänkatsomustiedon opetukseen? Tiedotetaanko ET:n opetusmahdollisuuksista lainkaan vanhemmille? Onko opetus keskitetty vain kasvukeskuksiin (jolloin ET:n opetuksen saaminen menee liian hankalaksi kuljetusten yms. seurauksena)? Löytyykö kaikkialle Suomeen päteviä ET:n opettajia?

Lääninhallitusten sekä opetushallituksen olisi ehkä tarpeen kartoittaa oman vastuualueensa tilanne elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyiden suhteen. Näin voitaisiin varmistua siitä, että ET:n vähäiset oppilasmäärät osassa Suomea johtuvat todellakin siitä, että vanhemmat ovat ilmoittaneet lapsensa enemmistön uskonnon opetukseen, eikä huonosta tiedottamisesta, huonosti laadituista kouluunilmoittautumislomakkeista, opetusjärjestelyistä ja asenteista.

Lopuksi

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat hitaassa, mutta varmassa kasvussa huolimatta siitä, että vain uskontokuntiin kuulumattomat, sekä vähemmistöuskontoihin kuuluvat mikäli heidän omaa uskontoaan ei opeteta, ovat oikeutettua elämänkatsomustiedon opetukseen. Mikäli elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen määrä myös kasvaisi (esimerkiksi tekemällä elämänkatsomustieto vapaasti valittavaksi myös uskontokuntiin kuuluville), tulisi oppilasmäärät kasvamaan nopeammin, ehkä jopa kymmeniin prosentteihin koko peruskoulun oppilasmäärästä.

Tilastojen valossa vaikuttaa valitettavasti siltä, että kaikki kunnat eivät huomioi uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia riittävästi. Vanhempien on myös tarpeen ottaa oma-aloitteisesti selvää eri katsomusaineiden opetussisällöistä ja, tarvittaessa, vaatia kouluja järjestämään laadukasta ET:n opetusta.

Timo T. Poranen




Scroll Up