4.5.2010

Opetuskokeilu kodin ja koulun yhteistyöstä

Opiskelen luokanopettajaksi Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella, ja vuonna 2008 tein kandidaatin työni luokanopettajien suhteesta elämänkatsomustietoon. Minulla ei ollut minkäänlaista aiempaa kosketuspohjaa kyseiseen oppiaineeseen, ja ehkä juuri siksi halusin tutkia sitä syvemmin.

Lähdin rakentamaan pro gradu -työtäni samaisen oppiaineen ympärille, ensi alkuun ajatuksenani tutkia vanhempien ajatuksia elämänkatsomustiedosta. Tuntui kuitenkin, etten välttämättä saisi henkilökohtaisesti aiheesta tarpeeksi irti. Ideointi graduohjaajani kanssa osoittautui hedelmälliseksi – hän oli juuri tarkastamassa Raili Lehtolaisen väitöskirjaa nimeltä Keltaista ja kimaltavaa, joka käsittelee kodin ja koulun yhteyden rakentamista uusilla toimintatavoilla. Yksinkertaistettuna Lehtolainen oli rakentanut kodin ja koulun yhteistyötä tukevan toimintamallin, jossa koulussa tapahtuva oppiminen perustui vanhempien ja isovanhempien kodeissa yhdessä lasten kanssa rakentamille esityksille ja pohdinnoille.

Päätin rakentaa Lehtolaisen mallia mukaillen oman elämänkatsomustiedon opetuskokeilun Savonlinnan normaalikoulun elämänkatsomustiedon oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Tutkimuksen tarkoituksena oli pyrkiä rakentamaan toimiva elämänkatsomustiedon opetuksen malli, jossa yhdistyvät luontevasti elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteet opetussuunnitelmassa, kodin ja koulun yhteistyö, multi-age-näkökulma ja ympäristökasvatus. Ryhmä tarjosi mielenkiintoisen tutkimuskohteen, sillä et-oppilaita oli viideltä eri luokka-asteelta yhteensä kymmenen.

Tähän mennessä oppilaat olivat usein opiskelleet rajatusti oman luokka-asteensa asioita. Pohdin, olisiko kuitenkin mahdollista, että eri-ikäiset oppilaat käsittelisivät samoja teemoja yhtä aikaa. Tutkiessani mahdollista yhteistä teemaa käsiteltäväksi nousi ympäristökasvatus. Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmassa ympäristökasvatus näkyy osana keskeisiä sisältöjä (mm. luokat 1-5, Ihminen ja maailma, luokat 6-9 Tulevaisuus) ja tuntui, että se olisi luonteva ottaa yhteiseksi aiheeksi kun luodaan yhteyttä kodin ja koulun välille.

Pidin oppitunteja neljän viikon aikana tunnin viikossa. Aikaa rajasivat mm. omat opiskelukiireet, ja kokeilua olisi selvästi ollut hyvä tehdä kauemmin. Lähetin joka viikko lasten mukana kirjeen kotiin, jossa pyysin vanhempia keskustelemaan ja kertomaan jostain aihepiiristä, jota käsiteltäisiin seuraavan viikon tunnilla. Pidin tärkeänä, että olin myös itse mukana tarinoimassa, joten jokaiseen kirjeeseen liitin oman muistoni käsiteltävästä aiheesta. Osa vanhemmista osallistui vahvasti, osalle taas kokeilun idea saattoi jäädä etäiseksi jo kielimuurin takia.

Olin valmistautunut käymään läpi esimerkiksi ympäristön käsitettä aika perinpohjaisesti, mutta totesin, että lapsilla on aiheesta erittäin hyvät pohjatiedot. Ns. teorian sijasta pääpaino tunneilla olikin sillä, että lapset kertoivat ja kuuntelivat vanhempien lähettämiä tarinoita, joista sitten nostin ylös opetettavia käsitteitä. Temaattisesti tunnit jakautuivat siten, että liikuimme menneestä tulevaisuuteen. Ensimmäisen tunnin jälkeen pyysin vanhemmilta kirjeitse muistoja ja kokemuksia siitä, millainen oli lapsuuden ympäristö ja miten nykyinen elinympäristö eroaa siitä. Tätä aihetta olimme sivunneet ensimmäisellä tunnilla, kun pohdimme ympäristön käsitettä ja sen muutoksia. Toisella tunnilla kuuntelimme tarinoita ja jatkoimme edelleen muutoksien pohdintaa – mikä on huono muutos ympäristössä, miksi se on ”huono muutos”? Pitäisikö ympäristöä jotenkin suojella ja miksi?

Seuraavaksi pyysin vanhemmilta tarinoita siitä, millaista oli entisajan kierrätys, tai puhuttiinko kierrätyksestä tai ympäristönsuojelusta perheissä tai kouluissa ylipäänsä. Tutustuimme vanhempien tarinoihin ja sen pohjalta kiersimme tutkimassa, miten Savonlinnan Normaalikoulu kierrättää, ja onko esimerkiksi oppilailla vaikuttamismahdollisuuksia. Puhuimme mm. tuunauksesta ja kestävästä kehityksestä, ja tämän kautta pyrin luomaan aasinsiltaa seuraavalle tunnille, jolla käsiteltiin ympäristömme tulevaisuutta. Viimeisellä tunnilla käsittelimme tulevaisuudennäkymiä ja toiveita, ja tällöin pyysin oppilaita pohtimaan ryhmissä, millainen olisi ihanteellinen koulu- ja kaupunkiympäristö ja mitä sen saavuttamiseksi voisi tehdä.

Seikka, joka eniten harmittaa on se, että yhteys vanhempiin jäi niin etäiseksi. Olisi ollut hyvä ajan kanssa vaikka tavata vanhemmat ja kertoa kokeilusta kasvotusten, kun nyt kommunikointi jäi kirjeitten varaan. Oli vaikeaa seurata menevätkö kirjeet kotiin asti, kun kaikki oppilaat eivät olleet samalla luokalla. Kokeilun aikana huomasi selvästi miten lyhyt aika onkaan tunti viikossa, etenkin jos haluaisi luoda parempaa yhteyttä kodin ja koulun välille.

Itselläni tämä toimi hyvänä opetusharjoitteluna ja innosti tutkimaan graduni teoriaosan aiheita kuten ympäristökasvatusta ja yhdysluokkaopetusta, joihin muuten en välttämättä olisi tutustunut syvemmin. Multi-age -tyyppistä ryhmää on etenkin aloittelevan opettajan varsin haasteellista ohjata, sillä tietenkin pyrkimyksenä on tarjota haasteellisia aiheita, mutta kuitenkin siten, että nuoremmatkin pysyisivät kärryillä. Tutustuttuani multi-ageen kokeiluni jälkeen syvemmin, olen tullut toteamaan, että opetus voisi olla virikkeellisempää ja vähemmän opettajajohtoista kuin tavallisessa luokkahuoneopetuksessa. Tässä tapauksessa itselläni oli kuitenkin selkeä rooli luokan vetäjänä. Varmasti myös lapsilta veisi jonkin aikaa totuttautua erilaiseen toimintamalliin ja yhdessä työskentelyyn, jos opetus on aiemmin ollut hyvin eriytettyä. Nyt minulla oli tehtävänä myös ns. kuppikuntien hajottaminen ja luokan yhteisöllisyyden rakentaminen, mikä ei sekään ollut helppoa, kun en tuntenut oppilaita kovin hyvin.

Epäkohdista huolimatta tällainen malli tuntui sopivan elämänkatsomustiedon opetukseen loistavasti jo esimerkiksi siinä, että ympäristökasvatus tarjoaa pohjan käsitellä et:n teemoja. Tarinoiden kuuntelu ja keskustelu niistä ovat hyviä et:n opetusmenetelmiä, lapset selvästi käsittelivät näitä aiheita mielellään. Tulen varmasti jatkamaan myös tulevassa ammatissani kyseisten teemojen parissa työskentelyä!

Noora Malkavaara, tuleva luokanopettaja




Scroll Up