15.12.2016

Elämänkatsomustieto vai uskonto?

Elämänkatsomustieto on perustaltaan monitieteinen oppiaine eikä se liity mihinkään instituutioon tai katsomukseen. Elämänkatsomustiedossa opetuksen lähtökohtana on lapsen oma elämismaailma. Kasvatusopillisen taustansa perusteella elämänkatsomustieto sopii kaikille lapsille, myös uskontokuntiin kuuluville.

Suomessa katsomusaineiden opetuksen nykyinen lähtökohta on oman uskonnon opiskeluoikeuden korostaminen. Suomessa opetetaankin elämänkatsomustiedon lisäksi noin kymmentä eri uskontoa. Kaikille yhteistä eettistä opetusta annetaan esimerkiksi Bulgariassa ja Latviassa. Ruotsissa kaikki koululaiset opiskelevat uskontotietoa. Lakialoitteita uskonnon opetuksen poistamiseksi Suomen koulusta on tehty viimeksi vuonna 2005.
Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomien ensisijainen oppiaine. Ainoastaan erikseen anomalla uskontokuntiin kuulumaton oppilas voi päästä enemmistön uskonnon (yleensä evankelisluterilainen uskonto) opetukseen. Uskontokuntiin kuuluva (evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko) oppilas voi päästä elämänkatsomustiedon opetukseen ainoastaan eroamalla uskontokunnasta. Pienuskontojen oppilaat voivat anoa pääsyä elämänkatsomustiedon opetukseen, jos heidän omaa uskontoaan ei opeteta.
Nykyiset elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetussuunnitelmat peruskoululle on esitetty Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 -ohjeissa (elämänkatsomustieto, sivut: 216-220, evankelisluterilainen uskonto, sivut: 204-218, ortodoksinen uskonto, sivut: 209-213). Pienuskontojen opetussuunnitelmat on esitetty Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006 -ohjeissa (Suomessa opetettavat pienuskonnot: Adventistinen uskonto, Bahai-uskonto, Buddhalainen uskonto, Herran kansa ry:n uskonto, Islam uskonto, Juutalainen uskonto, Katolinen uskonto, Krishna liikkeen uskonto, Kristiyhteisön uskonto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskonto, Vapaakirkollinen uskonto).
Seuraavaksi esitämme lähinnä opetussuunnnitelmien pohjalta syitä, miksi oppilaan kannattaa osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Keskeiset perustelut valita elämänkatsomustieto ovat elämänkatsomustiedon kasvatustieteelliset lähtökohdat, sitoutumattomuus mihinkään erilliseen uskontoon tai aatteeseen ja oppisisältöjen neutraalisuus. Elämänkatsomustiedossa käsitellään enemmän eettisiä asioita kuin muissa oppiaineissa. Lisäksi elämänkatsomustieto antaa laajan yleissivistyksen etiikkaan ja erilaisiin katsomuksiin, kun taas muut katsomusaineet keskittyvät vain yhden katsomuksen opetuksiin. Elämänkatsomustieto myös tukee muiden kouluaineiden oppisisältöjä.

1. Elämänkatsomustiedossa opetuksen lähtökohtana on lapsen oma elämismaailma

Elämänkatsomustiedon kasvatusopillinen lähtökohta on oppilas ja hänen suhteensa ympäröivään maailmaan. Kaikilla ihmisillä on erilaisia maailmankuvia, arvostuksia ja maailmankatsomuksia. Näitä piirteitä voidaan lähestyä hyvin monesta eri näkökulmasta (esim. keskustellen, pohtien, kirjallisuuden, taiteen ja kulttuurin avulla) ja eri tieteiden kautta (esim. psykologia, sosiaalipsykologia, filosofia, sosiologia, antropologia, uskontotiede, kulttuurintutkimus). Elämänkatsomustieto ei siis liity mihinkään yhteen instituutioon, vaan se pyrkii katsomaan asiaa oppilaan näkökulmasta käyttäen hyväksi erilaisia oppilaan iän huomioivia näkökulmia.
Opetuksen lähtökohdan perusteella elämänkatsomustiedolla on paremmat mahdollisuudet olla lapsilähtöinen, ongelmakeskeinen, sivistävä sekä opittuja tietoja ja taitoja yhdistävä oppiaine, kuin yhteen uskonnolliseen
näkökulmaan keskittyvillä oppiaineilla. Esimerkiksi evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksessa lähtökohtana on yhteiskunnallinen instituutio, jolla on oma historiansa, kulttuurinsa ja asema yhteiskunnassa. Instituutiolähtöisyys sitoo opetuksen liiaksi yhteen näkulmaan.

2. Elämänkatsomustieto edistää ihmissuhteita ja moraalia

Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelman keskeisintä sisältöä ovat ihmissuhteet, etiikka ja moraalinen kasvu aivan alaluokilta lähtien. Lapselle opetetaan toisen ihmisen kohtaamista ja empatiaa, oikean ja väärän erottamista sekä ystävyyden ja oikeudenmukaisuuden merkitystä elämässä. Tärkeitä asioita ovat myös ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus sekä suvaitsevaisuus.
Uskonnon opetuksessa keskitytään Raamatun kertomuksiin ja Raamatusta löytyvien sääntöjen ja ohjeiden luomaan moraalikäsitykseen.

3. Elämänkatsomustieto on aidosti neutraalia

Elämänkatsomustiedon opetussisältö perustuu tietoon, eikä siinä painoteta minkään eri uskonnon oppeja. Elämänkatsomustiedon opiskelijat tutustuvat erilaisiin uskontoihin ja uskonnollisiin paikkoihin (kirkot, rukoushuoneet, tunnustukselliset hautausmaat, jne.) pääasiassa vasta yläasteella, eikä tutustumiskäynneillä harjoiteta uskontoa.
Uskonnon opetussuunnitelmaan kuuluu Isä meidän -rukous (rukous opetellaan usein ulkoa ala-asteella). Lisäksi uskonnon oppitunneilla voi edelleenkin olla uskonnon harjoittamista virsien laulun ja rukoilun muodossa. Yksittäisen virren laulaminen koulun juhlassa ei opetushallituksen linjauksen mukaan ole uskonnon harjoittamista. Lisäksi osana uskonnon opetusta ovat tutustumiskäynnit lähiseurakunnan jumalanpalveluksiin (yleensä 0-2 kertaa lukuvuodessa).
Lisäksi uskonnolliset päivänavaukset sisältävät yleensä virsien laulamista ja rukoiluttamista. Uskonnollisten päivänavausten määrä vaihtelee paljon eri kunnissa. Elämänkatsomustiedon oppilaiden ei tarvitse osallistua uskonnollisiin päivänavauksiin.

4. Elämänkatsomustieto perustuu todellisuuteen ja tukee muuta opetusta

Elämänkatsomustiedossa ei opeteta sellaisia asioita, jotka olisivat ristiriidassa nykyisen todellisuuskäsityksen kanssa tai ristiriidassa peruskoulun muun opetuksen kanssa.

5. Elämänkatsomustiedossa käsitellään kaikkia katsomuksia tasapuolisesti

Elämänkatsomustiedossa opetetaan erilaisten maailman- ja elämänkatsomusten historiaa ja olemusta tasapuolisesti. Opetuksessa käsitellään katsomusten suhdetta kulttuuriin ja korostetaan suvaitsevaisuutta eri katsomuksia kohtaan.
Uskonnon oppikirjoissa mainitaan ainoastaan muutamalla lauseella, että on olemassa myös ei-uskonnollisia maailmankatsomuksia. Suomessa on yli miljoona ihmistä, jotka eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Miljoonasta kirkkoon kuulumattomasta uskonnottomia on noin 700-800.000.

6. Elämänkatsomustieto vastaa paremmin kehittyvän lapsen tarpeisiin

Ala-asteella elämänkatsomustiedossa keskitytään erityisesti eettiseen kasvatukseen. Myöhemmin kun lapset ovat kypsempiä käsittelemään myös vertauskuvallisia asioita, käydään läpi myös uskontojen tarinoita. Yläasteikäisinä oppilaat ymmärtävät, että tarinoissa on kyse ennemminkin vertauksista, kuin todellisuuden kuvaamisesta. Elämänkatsomustiedossa tarinoita ei opeteta ”ehdottomina totuuksina”, vaan opetuksessa pyritään kehittämään kriittistä ajattelua.
Suuri osa uskonnon opetuksesta keskittyy siihen, että oppilaat oppivat lähes ulkoa runsaan määrän Raamatun kertomuksia. Koska uskonnon opetusta on 1-2 tuntia viikossa koko peruskoulun ajan, on uskonnollisten tarinoiden opetuksen määrä selvästi ylimitoitettu.

7. Elämänkatsomustiedossa opetetaan Suomen kulttuuriin liittyviä asioita

Elämänkatsomustiedossa opetaan paljon suomalaiseen kulttuuriin liittyviä asioita. Erilaisista uskonnoista kerrotaan enemmän yläasteen opinnoissa. Elämänkatsomustiedossa tutustutaan kotimaiseen kulttuuriin enemmän kuin uskonnossa, eikä tutustuminen rajoitu yhden uskonnon oppisisältöihin.
Uskonnon opetuksessa on vahva painopiste luterilaisessa kulttuurissa, joka ei enää nykypäivänä ole kovin merkittävä osa suomalaista identiteettiä. Tällainen painotus korostaa luterilaisuutta osana aitoa suomalaisuutta, jolloin oppilaille syntyy mielikuva, että ei-luterilaiset eivät voi olla aidosti suomalaisia.

8. Elämänkatsomustiedossa annat lapsellesi mahdollisuuden päättää itse oman katsomuksensa

Elämänkatsomustiedossa käydään erittäin laaja-alaisesti läpi erilaisia katsomuksia ja uskontoja. Opiskellessaan elämänkatsomustietoa, nuori saa neutraalin ja hyvin laaja-alaisen tiedollisen pohjan muodostaakseen itsenäisesti oman maailmankatsomuksensa.
Uskonnon opetukseen osallistuessaan lapselle opetetaan valmiiksi yksi ”ainoa ja oikea” katsomus, hänen vanhempiensa. Lapsi ei saa todellista valinnan vapautta uskonnon opetuksessa.




Scroll Up