Elämänkatsomustietoa säätelevät lait

Perusopetuslain 13 § säätää katsomusaineista

Ainoa välittömästi ET-opetusta koskeva säädös on perusopetuslain 13 § (säädökseen kuulumattomat tarkennukset on kirjoitettu sulkujen sisään):

”Perusopetuksen järjestäjän (käytännössä kunnan) tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta.Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen (käytännössä evlut uskonnon), opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on (kunnan alueella) vähintään kolme.

Opetuksen järjestäjä on melkein kaikilla kunta. Poikkeuksena ovat lähinnä Steiner-koulut ja eräät uskonnolliset koulut, joiden taustayhteisönä voi olla yhdistys tai säätiö.

Pykälä on purettu kokonaan auki sivulla uskonnonvapaus.fi-sivustolla.

Olennaisesti tiivistäen:

  • ET-opetusta on järjestettävä, jos kunnan alueella on kolme uskontokuntiin kuulumatonta oppilasta. Käytännössä näin on jokaisessa kunnassa, poikkeuksena mahdollisesti kaikkein pienimmät saaristokunnat.
  • ET-opetus on ensisijainen oppiaine uskontokuntiin kuulumattomalle. Jos vanhemmat eivät toisin ilmoita, tällainen oppilas ohjautuu ET-opetukseen.
  • ET-opetus ei ole koskaan pakollista. Jokaisella on oikeus päästä evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen.
  • ET-opetukseen ei saa osallistua, jos kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
  • Lisäksi vähemmistöuskontoon kuuluva saa osallistua ET-opetukseen, ellei hänen omaa uskontoaan opeteta.

Perusopetuslaki ja -asetus rajoittavat koulumatkoja ym.

Perusopetusasetus ei liity aiheeseen suoraan, mutta rajaa mm. oppilaan enimmäistyöaikaa. Tätä ei saa ylittää ET-oppilaankaan kohdalla.

Myös perusopetuslaissa on epäsuorasti merkityksellisiä pykäliä. Esimerkiksi lain 32 § mukaan ”Jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen.” ET-opetus voidaan järjestää toisessa koulussa, mutta tällöin on järjestettävä oppilaan ikä huomioiden sopiva kuljetus, eikä enimmäistyöaikaa saa ylittää.

Perustuslaki takaa uskonnonvapauden

Perustuslaissa on ensinnäkin yleinen säädös oikeudesta opetukseen: ”Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen.” Tämä tarkoittaa myös, että esim. ET-oppilaan koulukuljetuksen on oltava maksuton ym. Pykälä estää kiertämästä ET:n järjestämisvelvollisuutta maksuin.

Perustuslaissa on myös yleinen pykälä uskonnon- ja omantunnon vapaudesta. Merkityksellisin vähemmistöuskontoihin kuuluville ja uskontokuntien ulkopuolisille on 11 § takaama negatiivinen uskonnonvapaus: ”Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”

Muita lakeja ja säädöksiä

Asetus tuntijaosta määrää paljonko katsomusaineita vähintään opetetaan.

Opetushallituksen laatima Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet määrää, mitä perusopetus virallisesti sisältää. ET:n virallinen sisältö on selitetty tässä paperissa, joskin hyvin epäkonkreettisesti.

Kuntakohtainen opetussuunnitelma voi tarkentaa Opetushallituksen perusteita. Esimerkiksi voi olla erityisen tärkeää tutustua ortodoksiseen kirkkoon tms. riippuen kunnasta. Usein ei mitään tarkennuksia ole.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus on Suomenkin allekirjoittama sopimus, jossa Suomi sitotuu ”kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.” Yleissopimus yksilöi perustuslakia tarkemmin sen, ettei lapsille saa antaa uskonnon opetusta vastoin vanhempien tahtoa. Käytännössä suoraan yleissopimukseen ei jouduta vetoamaan.

Esityöt ja oikeuden ennakkopäätökset

Perustuslakia ja tavallisia lakeja edeltää aina Hallituksen esitys (”HE”) ja mahdollisesti Eduskunnan valiokuntien mietintöjä ja lausuntoja. Nämä konkretisoivat sitä, mitä lain tekstillä tarkoitetaan. Usein nämä ovat todella pitkiä, kertovat mm. nykytilaa ja historiaa, lainmuutoksen tavoitteita ja valmistelun kulkua. Asetuksilla ja muilla alemman tason ohjeilla ei ole vastaavia esitöitä.

Tuomioistuinten päätöksissä ja ylimpien laillisuusvalvojien (=Eduskunnan oikeusasiamies ja Valtioneuvoston oikeuskansleri) kannanotoissa voidaan puuttua kaikkiin säädöstasoihin. Epäselvän lain tapauksessa korkean oikeusasteen tuomio määrää lain oikean tulkinnan.

Perustuslakia edeltävä HE (pitkä!):  Kertoo mitä esim. perustuslain virkkeellä negatiivisesta uskonnonvapaudesta tarkoitetaan. Tätä edeltävä komiteamietintö ks. http://www.uskonnonvapaus.fi/lait/komitea-1992.html

HE uskonnonvapauslaiksi, ks. katsomusopetusta koskevat kohdat: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020170

KHO:n ratkaisu 2004:99 määrää käytännössä että uskontokuntiin kuulumaton lapsi voidaan laittaa uskonnon opetukseen vain molempien vanhempien pyynnöstä. Tärkeä huoltajuuskiistojen aikana.

Säädöshierarkia: mitä ovat laki ja asetus?

Yhteiskunnan toimintaa ohjataan monitasoisin säädöksin. Koko säädöspinon tunteminen ei onneksi ole yleensä tarpeen.

Tamperelaisen 5-luokkalaisen Villen historian oppitunti pohjautuu seuraavaan hierarkiaan:

  1. Perustuslain nojalla Villellä on oikeus maksuttomaan perusopetukseen.
  2. Tavallinen laki – tässä perusopetuslaki – määrää historian yhdeksi Villelle pakolliseksi oppiaineeksi.
  3. Valtioneuvoston asetus määrää, että 1-6 luokalla on historiaa ja yhteiskuntaoppia opetettava vähintään kaksi vuosiviikkotuntia.
  4. Opetussuunnitelmien perusteet – siis opetuksen varsinaisen sisällön – määrää Opetushallituksen laatima opetussuunnitelmien perusteet. Tämän mukaan 5-6 luokan historian sisältöön kuuluu mm. ”oman perheen ja kotiseudun historia”.
  5. Perusteiden mukaan on laadittu kuntakohtainen opetussuunnitelma (”OPS”). Tampereella se määrää, että 5. luokalla historiaa on kaksi tuntia viikossa, 6. luokalla yksi tunti. Sisällöstä Tampereen opetussuunnitelma kertoo mm. ”Omaan perheeseen tai muuhun lähihistoriaan kuten Tampereen seutuun tutustuminen.”
  6. ”Katso Ville, tuohon Tammerkosken partaalle alkoi nousta tehtaita 1800-luvulla.” – hierarkian lopussa on konkreettinen oppitunti.

Tavallinen opettaja sen enempää kuin vanhempikaan ei onneksi yleensä joudu käymään koko säädöspinoa läpi opetuksen sisältöä selvittäessään.

Alempi taso ei saa olla ristiriidassa ylemmän tason kanssa. Yllä kohdan 5 mukainen kaupungin OPS määrää 5-6 luokalle kolme historian viikkovuosituntia, ja tämä täyttää kohdan 3 mukaisen vaatimuksen vähintään kahdesta tunnista.

Jos esimerkiksi oppilas halutaan pakottaa ruokarukoukseen, voi huoltaja kieltää tämän suoraan perustuslain nojalla (”Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”, 11 § 2. momentin loppu). Vaikka muusta laista, asetuksesta tai viranomaisen ohjeesta löytyisi muita säännöksiä, ei niitä voida soveltaa perustuslain vastaisena.
Lisätietoja:Jouni Heikniemi: Kuinka lainsäädäntö rakentuu: http://www.heikniemi.net/kirj/jur/yleinen/oikrak.htm

Lakien esityöt ja oikeuden ennakkopäätökset

Lait säädetään hallituksen esitysten (”HE”) pohjalta ja usein Eduskunnan valiokunnat tekevät lakiin vielä tarkennuksia. Näitä kutsutaan lain esitöiksi.

Esimerkiksi perusopetuslakia edelsi HE, jossa oli seuraava momentti: ”Perusopetuksen järjestäjän tulee etukäteen tiedottaa oppilaiden huoltajille koulun toimintaan sisältyvistä jumalanpalveluksista sekä muista uskonnon harjoittamiseksi katsottavista tilaisuuksista ja toimituksista. Lisäksi huoltajille tulee kertoa, miten huoltaja voi ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin.” Perustuslakivaliokunta puolestaan totesi ”Ehdotetulla sääntelyllä on ymmärrettävästi taustansa perustuslain 11 §:n 2 momentissa. – – perustuslaki ei tässä asiassa oikeastaan tarvitse täsmentävää sääntelyä.” ja poisti pykälän. Näin ollen em. kaltainen pykälä ikäänkuin pitää lukea mukaan lakiin, vaikka sitä ei ole suoraan lakitekstissä.

Jos lain tulkinnasta on erimielisyyksiä, käsitellään asiaa oikeudessa. Varsinkin korkeimpien oikeuksien tuomiot ovat ennakkopäätöksiä, joiden mukaisesti tulevat ristiriidat käsitellään.

Perusopetuslain mukaan huoltaja voi ilmoittaa uskontokuntiin kuulumattoman lapsen ”enemmistön uskonnon opetukseen”, siis evlut uskontoon. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussa 2004:99 todennut, että molempien vanhempien on suostuttava lapsen uskonnon opetukseen. Lain ”huoltaja” on siis luettava ”huoltajien”, mikäli lapsen huoltajat ovat erimielisiä katsomusopetuksesta.
Lisätietoja:

Scroll Up