Elämänkatsomustietoa alakoulussa V

Media-jakso

Muiden maanosien lapset –jakso sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan. Viimeisellä tunnilla ennen talvilomaa söimme etnisiä ”herkkuja”. Jälkimmäisellä tunnilla olemme lakiopin lisäksi tehneet erilaisia älyjuttuja kuten tangramia ja karttapalapelejä.

Seuraavaksi käytän yhdeksän tuntia media-jaksoon. Siihen liittyvät seuraavat opetussuunnitelman tavoitteet:
Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu

• ajattelun vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
• arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.

Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti

• kuka olen ja mitä osaan
• uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys.

6 lk Katsomusten maailma

• katsomusten historiaa, katsomusvapaus.

Lähdekirjanani on soveltuvin osin Baer-Heikkinen-Issakainen: Hattiaisten mediakirja. Kirjassa kerrotaan tarinoita, joiden avulla johdatellaan kulloiseenkin aiheeseen. Joka tarinaan liittyy tieto-osio ja useita harjoituksia. Mainio kirja! Toukokuussa yritän päästä kaksi kertaa Tampereella toimivaan mediapajaan, jossa voimme soveltaa oppimaamme järeämmillä laitteilla ja mediapedagogin ammattitaitoa hyödyntäen.

Lakioppi jatkuu kuudesluokkalaisen kanssa. Hänellä on koe maaliskuun lopussa. Viidesluokkalaiselle monistan lähdekirjastani teoriaosion. Hän saa sen pohjalta laatia lyhyen ”Mediaoppaan”. Jos siitä tulee hyvä, monistan se muillekin oppilaille muistoksi jaksosta.

Viikko 10 Tutustumme Hattiaisten maan asukkaisiin. Liimaamme heidän kuvansa vihkoon ja nimeämme hahmot. Opimme käsitteen mielikuva. Mielikuvissa suunnitellaan niin hyvät kuin pahatkin asiat, ennen kuin ne tulevat näkyviin. Usein mielikuvat ohjaavat päätösten tekoa enemmän kuin asiapitoinen tieto! Teemme harjoitteet Millainen on, Millainen olen isona sekä Lankakeräkerrontaa.

Viikko 11 Liikkuva kuva, kameran liike.
Ensin teemme ”plärin” Hattiaiskirjan ohjeiden avulla. Teemme kuvakertomuksen: lapset jaetaan pareiksi. Jokainen pari saa samat kolme kuvaa ja keksii niistä tarinan. Vertaillaan tuotoksia. Jos ehdimme, katsomme esim. Elävästä Areenasta jonkun lastenohjelman ja seuraamme erityisesti kameran liikettä kuvauksen aikana.

Viikko 12 Kuvakoot.
Nimeämme kuvakoot. Teemme videokameralla omia harjoituksia. Tarkastelemme erityisestä kuvan merkityksen muuttamista rajaamalla. Rajaukset, valot, varjot, kuvakulmat jne. muuttavat kuvan merkitystä. Miten käy kuvan totuuden? Katsomme tuotoksemme.

Viikko 13 Kuvankäsittely.
Kuvamanipulaation mahdollisuuksia. Mitä hyviä/ huonoja puolia on kuvien manipuloinnilla. Onko oikein manipuloida kuvia? ”Manipuloidaan” et-läisten ryhmäkuvaa sekä piirretään erilaisia maisemia ihmisten ympärille ja tarkastellaan taustan merkitystä kuvan sanomalle.

Viikko 14 Sanojen merkitys, tiedotusvälineiden vaikutusmahdollisuudet.
Kieli on hieno asia, sillä voi tehdä paljon hyvää. Kieli yhdistää ihmisiä. Mikä vaikeuttaa viestintää? Esim. ammattitermejä tai sivistyssanoja on joskus vaikea ymmärtää. Leikimme Koskenlaskija-leikkiä ja laadimme yhdessä vetoomuksen jostakin lasten valitsemasta aiheesta.

Viikko 15 Mainos.
Luomme Julkkiksen ja kehitämme hänelle mainoskampajan. Kampanjan avulla selviävät erilaiset tavat mainostaa: mainoslause ”brändi, slogan”, mainostuotteet; juliste, tv-mainos, radiomainos, pinssi jne. Mihin mainoksia tarvitaan? Miksi mainosta ei kannata aina uskoa?

Viikko 16 Pääsiäinen.

Viikko 17 Uutinen.
Mikä on uutinen, mitä uutinen kertoo, miten uutinen rakennetaan? Voiko uutiseen luottaa? Katselemme sanomalehtien ja tv:n uutisia. Tarkastelemme niiden rakenteita. Mikä saa uutisen tuntumaan luotettavalta?

Viikko 18 Työskentelemme Tampereen mediapajassa. Todennäköisesti rakennamme mainoksia ja uutisia ja kuvaamme niitä. Voimme käyttää pohjana viikolla 15 kehittämäämme mainoskampanjaa.

Viikko 19 Jatkamme työtä mediapajassa.

Kun lakijakso loppuu maaliskuussa, jatkamme jälkimmäisellä tunnilla media-asioita leikkien ja harjoitteiden avulla.

Päivänavausaiheet:

• Minna Canthin päivä eli tasa-arvon päivä (19.3)
• J.V. Snellmanin päivä eli suomalaisuuden päivä (12.5.)

Satu Arjanne

Elämänkatsomustietoa alakoulussa III

Päivänavauksessa 5.11. kuudennen ja kolmannen luokan oppilaat esittelivät tekemänsä Nenäpäivä-powerpointin avulla Nenäpäivän merkitystä.

Seuraavaan jaksoon liittyvät opetussuunnitelman sisällöt:

Luokat 1-5
oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maail­massa erilaisia elämäntapoja, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus maailman kulttuuriperintö erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia.

6. luokka
alustavasti maailmankuva, maailmankatsomus ja elämänkatsomus

Lähdekirjat:

• Helander, Vaaramo, Vallisaari Kulttuurien käsikirja. Kirja julkaistiin v. 1996. Tieto on varmaan osin vanhentunutta, mutta lapsiläheisesti jäsenneltyä.
• Maailman lapset, Unicef 1995
• Orinoco, intiaanikulttuureita Venezuelasta
• www.global.finland.fi
• www.spr.fi (Suomen punainen risti)

Viidesluokkalainen saa valita, tekeekö kotona raportin jonkin maanosan elinoloista ja kulttuurista vai pidänkö hänelle muutaman pienen kokeen. Kuudesluokkalainen tekee laajempaa raporttia toisella tunnillaan. Nämä työt arvioin välitodistukseen.

Viikko 44 Kiinnitämme seinään ison maailmankartan. Nimeämme maanosat ja merkitsemme alueet, joissa tulemme jatkossa vierailemaan. Oppilaat etsivät pareittain tietoa (esim 6. lk:n maantiedon kirjasta) millainen ilmasto eri maapallon alueilla on. Kiinnitämme myös vihkoihin kartat ja nimeämme maanosat ym. En yhdistä jaksoon maailman uskontoja, koska oppilaani ovat vielä pieniä. Yläkoulu keskittyy niihin. Toisella tunnilla kolmoset tekevät ”Nenäpuun” netin ohjeiden mukaan. Kuudesluokkalainen tutustuu netin avulla käsitteeseen maailman kulttuuriperintö esim. Wikipedian ja edu.fi –sivujen avulla. Hän voi myös aloittaa projektityötään.

Viikko 45 Lähdemme liikkeelle Euroopasta. Jokainen ottaa esimerkiksi itsensä. Vihkoon piirretään oma kuva ja kirjoitetaan lyhyet selostukset omasta perheestä, kodista ja koulusta. (Nämä aiheet toistuvat jatkossa muillakin lapsilla.) Todetaan, että eurooppalaisten lasten elämä on varsin samankaltaista. Kiinnitetään Suomen kohdalle suomalaisen lapsen kuva.

Pohdittavaa: Miten elämä eroaa Euroopan eri osissa? Missä Euroopan valtiossa haluaisit asua ja miksi?

Toisella tunnilla kolmoset tekevät nukketeatteriesityksen suomalaisesta eläinsadusta.

Viikko 46 Kolmoset esittävät satunsa. Tutustumme Leviin, inuiittipoikaan. Etsin maisemakuvia Alaskasta. Levi syö usein karibupataa, mitä se on? Lasten ennakkokäsitykset eskimoiden elämästä saattavat olla varsin vähäisiä. Teemme muistiinpanot vihkoon ja karttaan.

Pohdittavaa: Miten kylmyys ja pimeys vaikuttavat ihmisiin ja heidän elämäänsä? Toisella tunnilla kolmoset pääsevät Levin kotikylään Iqaluitiin Google Earthin avulla. Teemme seinälehden Alaskan eläinmaailmasta.

Viikko 47
Nicole asuu Los Angelesissa Yhdysvalloissa. Keskustelemme Amerikan historiasta. Amerikasta on tullut meillekin juhlia; halloween, kiitospäivä ja ystävänpäivä. Amerikasta tulee mieleen televisio ja ylipaino… Piirrämme vihkoon amerikkalaisia asioita, kuten hampurilaisen ja Disneyn hahmoja.

Pohdittavaa: Miten Amerikka asutettiin? Miksi amerikkalainen kulttuuri on meilläkin niin tunnettua ja ihailtuakin? Miksi Pohjois-Amerikalla on vahva ote maailman tapahtumiin? Toisella tunnilla kolmosten kanssa tutkimme lisää Pohjois-Amerikan karttaa. Toteamme, että näin isossa maanosassa on monenlaisia ilmasto-oloja. Miten monikulttuurisuus näkyy Pohjois- Amerikassa? Voimme heitellä ja potkia amerikkalaista jalkapalloa. Aku Ankan nettisivulta löytyy Disney-tehtäviä.

Viikko 48 ei oppitunteja, itsenäisyyspäivän juhla

Viikko 49 Siirrymme Latinalaiseen Amerikkaan. Tutustumme ensin kuvateokseen Orinoco, intiaanikulttuureita Venezuelasta. Toivon oppilaiden ymmärtävän, että Etelä-Amerikassakin vallitsee aikamoinen kansojen ja heimojen sekamelska. Tarkastelemme Etelä-Amerikan luontoa, sademetsiä ja vuoristoja. Maanosa on oppilaille kaikkein vierain, siksi nimeämme Etelä-Amerikan valtioita. Tälle tunnille löytyy helposti joku aiheeseen liittyvä laulu, Sambalele, Rion samba tms. Jälkimmäisellä tunnilla harjoittelemme lisää eteläamerikkalaisia lauluja ja rytmisäestyksiä.

Viikko 50 pikkujoulu, paistamme joulutortut ja leikimme. Jälkimmäisellä tunnilla pelaamme yhdessä.

Satu Arjanne

Elämänkatsomustietoa alakoulussa II

Viikot 38-44

Jakson tavoitteet löytyvät useammastakin sisältöalueesta, esim. Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu sekä Yhteisö.

Tavoitteita:

* suomalainen kulttuuri, suvaitsevaisuus.
* arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.
* lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus.
* etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämän eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Käsittelemme Kaari Utrion, Kaarina Helakisan ja Maikki Harjanteen kirjan Laps’ Suomen avulla lasten elämää Suomessa entisaikaan ja nyt. Menneitä aikoja verrataan nykyaikaan. Miten olot ovat kehittyneet? Millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia lapsilla oli, millaisia on nyt. Mitä hyviä/ huonoja puolia oli lasten elämässä ennen verrattuna nykyaikaan?

Kahdelle vanhimman vuosiluokan oppilaalle annan tekstit monisteina. Heidän täytyy monisteiden avulla vastata tekstikysymyksiin.

Viikko 38 Maailman vaalein kansa, faktoja suomalaisista muinaisesta ajasta Venäjän vallan aikaan.

Viikko 39 Saunassa syntyneet, miten lapsia hoidettiin, mitä lapset sairastivat, lasten ravinto.

Viikko 40 Kureliivit, korsetit, lasten pukeutuminen, lelut.

Viikko 41 Lasten kasvatus.

Sisällytän tunteihin myös esim. Topeliuksen satuja (niistä kyllä löytää ei-uskonnollisiakin), esim. Muurahaisen käynti lääkärissä, Viisivuotiaan sankarilaulu, Pikku Ressu, Noorasta, joka ei tahtonut olla lapsi) ja vanhoja lastenlauluja. Pyrin siihen, että oppilaat pystyisivät faktojen lisäksi myös tunnetasolla samastumaan entisajan lasten elämään.

Kevennän tunteja niin, että lopputunnista askartelemme ”vanhaan malliin”. Teemme esim. pujottelutöitä, tikkuaskartelua ja paperitaittelua. Tikkuleikki (kasa tikkuja pöydällä, nostellaan varovasti erilleen) on myös perinneleikki.

Jälkimmäinen tunti kolmosten ja kutosen kanssa:

* Kokeilemme musteella kirjoittamista.
* Kootaan internetistä tietoa entisajan leluista ja tehdään tuloksista näyttely muille.
* Topeliuksen teksteistä/ vanhoista lastenlauluista esitys muille.
* sarjakuva jostakin vanhasta tarinasta.

Viikko 42 Syysloma

Viikko 43 Monikulttuurisuutta käsittelevä näyttely kaupunginkirjastossa

Viikko 44 Lapsuus entisajan Suomessa -teema jatkuu vielä yhden kerran

Jos minä istuisin tuntikehystyöryhmässä, siirtäisin kolmasluokkalaisten toisen tunnin viidesluokkalaisille. Monissa kouluissa on varmasti samanlainen sekaryhmä kuin minullakin. Nyt mennään vahvasti alkuopetuksen ehdoilla. Yritän tunnekasvatuksen ja toiminnallisuuden kautta saada aikaiseksi jotain ”aivotoimintaa”, mutta varsinaiseen pohdiskeluun ja filosofointiin pääsemme varsin harvoin. Jos toinen tunti olisi vain ylimmille luokille, olisi paljon helpompi vaihtaa ajatuksia ja harjoitella kunnon pohtimista. Eikä todellakaan olisi haitaksi, jos opekin hankkisi jotain koulutusta filosofointiin lasten kanssa:)

Satu Arjanne

Kokemuksia Prometheus-leiristä

Vuosittain noin tuhat nuorta käy Prometheus-leirin rippileirin sijasta tai sen rinnalla. Prometheus-leirien tavoitteena on rohkaista nuoria pohtimaan asioita, hahmottamaan ja kehittämään omaa elämänkatsomustaan, kunnioittamaan itseään ja muita sekä ottamaan vastuun itsestään ja maailmasta.

Ensimmäisen Prometheus-leirin järjesti vuonna 1989 Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry. Nykyään leirien järjestämisestä vastaa Prometheus-leirin tuki ry.

Et-opetus.fi haastatteli kahta kesällä 2010 leireille osallistunutta nuorta.

Kerrotko hieman itsestäsi ja siitä, kuinka päädyit osallistumaan Prometheus-leirille.
Essi: Olen Essi ja käyn yhdeksättä luokkaa Tampereen klassillisessa koulussa. Olen luokaltani ainoa joka käy ET:n tunneilla. Sain tiedon Prometheus-leiristä, kun veljeni ja siskopuoleni kävivät kyseisen leirin. En kuulu kirkkoon, joten rippileirillä en olisi päässyt ripille. Niinpä tulin siihen tulokseen, että protuleiri olisi hyvä vaihtoehto, sisarustenkin kokemukset leiristä olivat olleet hyviä.
Rudolf: Nimeni on Rudolf, olen ysiluokalla Tampereen Steinerkoulussa, opiskelen ET:tä. Sain tietää Prometheusleiristä monelta taholta. Isältä, koulusta ja esitteistä. Olin heti kiinnostunut koska en halunnut rippileirille sen vahvan uskonnollisuuden vuoksi.

Millainen leirisi oli?
Rudolf: Leirini järjestettiin elokuun alussa Kustavissa Itätalossa. Leirillä oli 12 leiriläistä + 7 tiimiläistä. Suuri osa leiriläisistä oli ET:n opiskelijoita tai vaihtamassa ET:hen. Leiri ja sen ohjelma oli mielestäni loistavasti järjestetty
Essi: Ilmottauduin protuleirille Halslahteen 1.-8. elokuuta. Leiriläisiä oli 16, tiimiläisiä (ohjaajat ja apuohjaajat) seitsemän. Ainakin muutama lisäkseni opiskelee ET:tä, en tiedä kuinka moni.
Halslahden leirikeskus oli oikein viihtyisä ja tilava. Leiriläiset nukkuivat samassa tilassa, mikä vähensi yksityisyyttä, mutta muuten asiat sujuivat hyvin. Ruoka oli hyvää ja vesivessat sijaitsivat ulkorakennuksessa. 
Suihkuja ei ollut, vaan hiukset pestiin saunassa. Itse pystyin kumminkin sopeutumaan siihen hyvin. Saunalta pääsi mereen uimaan, rannalla oli pitkä puulaituri ja vesi oli uitavan lämmintä. Ylipäätänsä leirin järjestelyt olivat hyvät, ongelmia ei tullut juurikaan leiriviikon aikana.

Tiedätkö, aikooko moni leiriläisistä käydä myös rippileirin?
Rudolf: Yksi leiriläisistä oli jo käynyt rippileirin, ja yksi aikoi käydä muttei käynytkään. Useat ihmiset jotka ovat käyneet rippi- ja prometheusleirin ovat sanoneet, että protuleirillä on ollut kivempaa.
Essi: Muutama leiriläisistä oli käynyt rippileirin, suurin osa oli ilmottautunut vain protulle. Rippileirillä käyneet pitivät kuulemma molemmista, mutta hieman enemmän protusta. Monien mielestä protulla on myös rennompaa ja enemmän leikkejä, rippileirihän sisältää uskonnollisia oppitunteja. Osa kavereistani on valittanut siitä, kuinka omalla rippileirillä puolet ihmisistä ovat samasta koulusta. Protuleirille mennessä voi olla varma, ettei tunne ainakaan puolia ihmisistä, omalla leirilläni melkein kukaan ei tuntenut toisiaan.

Millaisia asioita leirillä käsiteltiin? Entä onko ET:n opetussisällöillä ja protuleirillä käsiteltävillä asioilla yhtäläisyyksiä tai eroja?
Essi: Jokaisella päivällä oli eri teema, johon liittyen keskusteltiin paljon. Teemoja oli esim. erilaisuus, päihteet, ihmissuhteet, yhteiskunta, maailmankuvat ja seksuaalisuus. ET:n tunneilla keskustellaan kyllä esim. yhteiskunnasta ja maailmankuvista, mutta täysin erilailla. Koulussa saadaan tietoa, kun taas protulla keskustellaan omista mielipiteistä, tiedoista ja näkemyksistä. 
Rudolf: Leirillä oli erilaisia teemapäiviä joilla käsiteltiin mm. uskontoja, kulttuureja, erilaisuutta, stereotypioita, päihteitä, lakeja ja tulevaisuuden suunnitelmia. ET:ssä käsiteltävät asiat ovat aika samoja kuin protulla, mutta mielestäni protulla asioita käsiteltiin hauskemmalla ja mielenkiintoisemmalla tavalla.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen leiristä? Mikä oli mieleenpainuvin leirikokemuksesi?
Rudolf: Kivointa leirillä oli kun sai leikkiä, mitä ei yleensä pääse tekemään. Kaikki keskustelut olivat mielenkiintoisia ja henkisesti kehittäviä.
Essi: Parhaiten leiristä jäi mieleen ihanat ihmiset ja syventävät keskustelut. Mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin raju ukkosmyrsky, joka koetteli leirikeskusta viimeisenä iltana. Itse pelästyin, kun salaman iskettyä johonkin lähettyville kuului pamaus, ja samassa menivät sähköt. Saimme kumminkin valot takaisin noin tunnin kuluttua, jolloin taivas oli jo selkeä.

Suosittelisitko Prometheus-leiriä ET:n opiskelijalle?
Essi: Suosittelisin protuleiriä ET:n opiskelijalle tai vaikka uskonnon opiskelijalle, tälle leirille voi tulla kuka tahansa. Itse sain leirillä uusia kavereita, kokemuksiä ja näkemyksiä, joita en unohda varmasti pitkään aikaan.
Rudolf: Suosittelisin protuleiriä sellaiselle joka ei usko Jumalaan, eikä välttämättömästi halua kirkkohäitä ja papin siunausta, mutta tahtoo rippileiriä vastaavan nuorten kesäleirin.

Kuinka aiot juhlistaa leirin päättymistä?
Rudolf: Suku/tuttava kutsujuhla leirin jälkeen.
Essi: Itse asiassa lähdin leiriltä surumielin, kun jouduin jättämään leiriläiset ja leirikeskuksen. Pidin kuitenkin samana iltana protujuhlat, joita voisi verrata rippijuhliin. 

Aiotko tulevaisuudessa apuohjaaksi Protu-leirille?
Essi: Sain protuleiristä mahtavat muistot, joista kiitän sekä leiriläisiä että apuohjaajia. Aion itse ensikesänä mennä apuohjaajaksi, lisäksi liityin Prometheus-leirin tuki ry:n.
Rudolf: Olen vähän miettinyt minkälaista apparinhomma olisi…

Elämänkatsomustietoa alakoulussa

Elämänkatsomustiedon opetukseen tuovat usein haastetta opetusryhmässä olevat eri-ikäiset oppilaat, tarve sovittaa opetus oman kunnan/koulun opetussuunnitelmiin sekä huomioida paikalliset olosuhteet ja kulttuuri. Tällä hetkellä alakoulussa yleisimmin käytössä olevat uudet oppikirjat, Miina, Ville ja vintiöt – elämänkatsomustieto ja Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus, eivät vielä kata kokonaan valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteissa mainittuja aihekokonaisuuksia. Kirjasarjaan onkin tulossa täydennystä lähivuosina!

Oppikirjat ovat (niin elämänkatsomustiedossa kuin muissakin oppiaineissa) ensisijassa opettajan tuki- ja apuvälineitä, niiden ei ole edes tarkoitus toimia ainoana lähdemateriaalina opetuksessa. Elämänkatsomustieto mahdollistaa myös irrottautumisen perinteisestä opettajajohtoisesta luennointitavasta oppilaita osallistaviin työskentelytapoihin. Erilaisten asioiden tekeminen ja keskustelu ovat keskeisiä työskentelytapoja ET:n opetuksessa.

et-opetus.fi-sivustolle tulee aina joskus palautetta opettajilta, jotka kysyvät vinkkejä opetusmateriaaleihin ja oppituntien suunnitteluun. Tässä on ensin muutama linkki opetusta tukeviin materiaaleihin:

• Helsingin yliopiston elämänkatsomustiedon didaktiikan opiskelijoiden tekemiä harjoitustöitä.
• Tampereen yliopiston elämänkatsomustiedon opiskelijoiden opetusideoita
• Opetushallituksen elämänkatsomustietoa perusopetuksen alaluokille -sivusto.
• Lista elämänkatsomustiedon oppikirjoista et-opetus.fi-sivustolla.
• YLE:n opettaja.tv: Ajattelen, siis olen

Pyysimme lisäksi tamperelaista luokanopettajaa, Satu Arjannetta Lentävänniemen koulusta kertomaan, kuinka hän opettaa elämänkatsomustietoa ja kuinka hän suunnittelee oppitunnit. Toivomme, että lukijat kertoisivat omissa kommenteissaan lisää hyviksi kokemistaan työskentelytavoista ja opetusideoistaan.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Elämänkatsomustietoa alakoulussa

Elämänkatsomustietoa opetetaan alakoulussa usein ryhmälle, jossa on oppilaita kaikilta luokka-asteilta. Joillakin luokilla tunteja on yksi, joillakin kaksi viikossa, riippuen kunnan opetussuunnitelmasta. Tällöin on mielestäni järkevintä valita keskusaihe ja rakentaa siitä sopivia tunteja eri-ikäisille oppilaille.

Kokosin opetussuunnitelman keskeiset sisällöt ja poistin päällekkäisyydet. Tällainen lista syntyi luokille 1-5:

Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu

• toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettuminen
• hyvä, oikean ja väärän erottaminen
• ystävyyden merkitys elämässä
• hyvä elämä
• oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maail­massa
• ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
• arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.

Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti

• Kuka olen ja mitä osaan
• toiveet
• erilaisia elämäntapoja
• suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus
• suomalainen kulttuuri, suomalaiset kulttuurivähemmistöt
• uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys
• elämänvaiheet
• maailman kulttuuriperintö
• elämänkatsomus, erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia.

Yhteisö ja ihmisoikeudet

• Yhteiselämän perusteita, luottamus, rehellisyys ja reiluus, kultainen sääntö
• lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus, ihmisoikeudet
• tasa-arvo ja rauha, demokratia, tulevaisuuden maailma
• etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus
• oman elämän eetti­siä ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Ihminen ja maailma

• Ympäristö ja luonto, eloton ja elävä, kauneus luonnossa
• elämän synty ja kehitys, maa ja maailmakaikkeus, elämän erilaisia muotoja, syntymä, elämä ja kuolema luonnossa
• kertomuksia maailman synnystä
• luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys, erilaiset aikakäsitykset ja niiden merkitys ihmisen elämässä
• luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys
• maailmanperintö ja ympäristö

Kuudennen luokan suunnitelmassa onkin jo uusia asioita, mutta ops on siis luokille 6-9! Kannattaa hieman tarkistella yläkoulun opetussuunnitelmaa ja olla yhteydessä yläkoulun et-opeen, ettei tule liikaa päällekkäisyyksiä.
Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta

• Demokratia
• kestävä kehitys.

Katsomusten maailma

• Katsomusten historiaa, katsomusvapaus
• alustavasti maailmankuva, maailmankatsomus ja elämänkatsomus
• luonnollinen ja yliluonnollinen
• uskonto ja uskonnottomuus.

Kulttuuri

• Kulttuuri ja luonto
• suomalainen kulttuuri, suvaitsevaisuus.

Etiikka ja hyvä elämä

• Monikulttuurisuus eettisenä kysymyksenä alustavasti.

Tulevaisuus

• Maailmanperintö.

Lentävänniemen koulussa Tampereella et-ryhmä on seuraavanlainen: ekaluokkalaisia kaksi, tokaluokkalaisia kaksi, kaksi kolmasluokkalaista, yksi vitonen ja yksi kutonen. Kaksi vuosiviikkotuntia on luokka-asteilla kolme ja kuusi. Tyttöjä on neljä, poikia neljä. Tunnit ovat motivoivasti perjantaina klo 13-15, koska myös ortodoksiopettaja tulee silloin kouluumme…

Olen opettanut et:tä vasta muutaman vuoden. Oppiaineen oppikirjoja en tunne, koska kaikki kouluni materiaalit ovat ikivanhoja ja huonokuntoisia, eikä niihin tee mieli tarttua. Keväällä ostin kirjat Miina, Ville ja vintiöt sekä Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus (Opetushallituksen kustantamaa materiaalia).

Syyslukukaudella tulen tarvitsemaan seuraavia kirjoja:

• Kaari Utrio: Laps Suomen
• Äiti, mitä minä tekisin, ikivanha askarteluopas
• Joku vanha suomalainen satukirja, vaikkapa Topeliusta
• Maailman lapset, Unicef
• Nuorten lakikirja, Talentum

Koulussani on runsaasti pelejä, niitä tarvitsen varmasti myös.

Jos kaunis kesä jatkuu, pidän kaksi ensimmäistä kertaa tunnit ulkona. Teemme asioita, jotka liittyvät Sisältöalueeseen Ihminen ja maailma sekä Ihmissuhteet.

Viikko 33 Menemme koulun lähimetsään mukana kynät. Jokainen oppilas saa pahvikiekon, ”cd:n”. Hajaannumme hieman ja kymmenisen minuuttia jokaisen pitää kuunnella luontoa ja kirjoittaa äänet cd:lle. Kokoonnumme yhteen ja esitämme cd:t toisillemme.
Sen jälkeen otamme jokaisesta kuvan jossain lapsen itse valitsemassa mieleisessä luontopaikassa. Jälkimmäisellä tunnilla, jossa on siis mukana vain kaksi kolmasluokkalaista ja yksi kutonen, tulostamme kuvat ja sommittelemme et-luokkaan ”facebookin”.

Viikko 34 Jaan lapset pareittain. Jokainen pari saa metrin mittaisen langan. He asettavat sen metsään valitsemaansa kohtaan ja keksivät lankaa seuraavan tarinan. Esim. Olipa kerran pieni metsähiiri, joka pujahti esiin kolostaan… Parit esittävät tarinat toisilleen. Jälkimmäisellä tunnilla pelaamme metsägolfia.

Viikko 35 Tarkastelemme facebookia. Jokainen tekee kuvansa yhteyteen pienen kirjallisen koosteen itsestään. Jos ekaluokkalaiset eivät osaa kirjoittaa, minun täytyy toimia kirjurina! Jaan et-vihot. Valitsemme kanteen kivat kuvat ja kiinnitämme ne. Teemme vihkoon minä-sivun, jota täytyy täydentää kotona. Siinä kysytään vanhempien ja isovanhempien syntymäpaikkoja ja ammatteja.
Toisella tunnilla opettelemme sukuun liittyviä käsitteitä (täti, eno jne.) ja pelaamme Hullunkurisia perheitä. Näin aloittelen opsin kohtia ”Kuka olen, mitä osaan” sekä ”Suomalainen kulttuuri”.

Viikko 36 Teemme retken Amurin työläismuseoon.

Viikko 37 Käsittelemme sukumonisteita. Etsimme syntymäpaikkoja kartasta. Nimet ja ammatit herättävät varmaan keskustelua. On myös mielenkiintoista kuulla, onko joku ominaisuus ollut vahvasti perinnöllinen. Ainakin isompien kanssa teemme muistiinpanot museoretkestä ja samaa työstän jälkimmäisellä tunnilla.

Päivänavauksista

Koulussani joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina on seurakunnan päivänavaus juhlasalissa ja minä pidän silloin päivänavauksen et:läisille. Syyskuussa aion käsitellä yrittäjyyttä, lokakuussa Aleksis Kiveä, marraskuussa ruotsalaisuuden päivää ja joulukuussa lapsen oikeuksia.

Tuukka Tomperin haastattelu

Haastattelu on julkaistu alunperin et-opetus.fi-sivustolla vuonna 2009, josta se on siirretty tähän blogiin elokuussa 2010.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Mikä on elämänkatsomustiedon merkitys suomalaisessa koulujärjestelmässä? Millaista on ET-opettajan arki, ja millaisia ovat elämänkatsomustiedon opiskelijat? Muun muassa näistä asioista et-opetus.fi keskusteli Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella toimivan tutkijan ja elämänkatsomustiedon moniottelijan Tuukka Tomperin kanssa.

Tomperilla on yli kymmenen vuoden kokemus elämänkatsomustiedon (ET) ja filosofian opettajana toimimisesta ja ET:n oppikirjojen ja opetussuunnitelman parissa työskentelystä. Tomperin oma kiinnostus elämänkatsomustietoon kumpusi ensin filosofian opinnoista ja myöhemmin konkreettisesta opetustyöstä Tampereen aikuislukiossa. – Aikuislukiossa valinnanvapaus uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelun välillä toi oppitunneille motivoituneita ihmisiä. Erityisesti nuorilla kiinnostus ET:n käsittelemiin aiheisiin kulkee myös usein käsi kädessä yhteiskunnallisen aktiivisuuden heräämisen kanssa, Tomperi kertoo. Elämänkatsomustiedon aihepiireihin kuuluvat perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien mukaan mm. ihmissuhteiden, hyvän elämän, yhteiskunnan ja moraalisten kysymysten käsitteleminen.

Elämänkatsomustiedon oppilaslähtöisyyden ja teemojen vuoksi aine keskustelee enemmän oppilaan kanssa ja tukee näin myös oppijoiden yhteiskunnallisten osallistumismuotojen kehittymistä eteenpäin. Tomperin mukaan elämänkatsomustiedon eräs tärkeimmistä lähtökohdista on oppilaan ymmärtäminen itsenäisesti ajattelevana ja toimivana subjektina. Opetuksessa huomioidaan yksittäisten oppilaiden pedagogiset tarpeet, eikä pyritä sovittamaan kaikkia samaan, ennalta määriteltyyn muottiin. – Elämänkatsomustieto on pedagogisena oppiaineena aina palvelemassa oppilaan tarpeita, toisin kuin uskontokuntiin kuuluville tarjottava opetus, joka tuntuu edelleen lähtevän enemmän uskonnon perinteen ja sen tarpeiden palvelemisesta, Tomperi toteaa. Oppilaan huomioiminen katsomuksellisesti neutraalissa oppimistilanteessa onkin Tomperin mukaan eräs elämänkatsomustiedon merkityksellisimmistä ulottuvuuksista.

Elämänkatsomustietoa opettavat kouluissa sekä luokanopettajat että aineenopettajat. Aineenopettajilla on usein enemmän liikkumatilaa toteuttaa omia näkemyksiään ET:n aihesisältöjen toteuttamisessa, vaikka aine itsessään onkin usein eräänlaisena heittopussina opettajien välillä. Monissa kouluissa katsomuksenvapautta ja uskonnottomuutta pidetään Tomperin mukaan myös edelleen ‘mörkönä’, mikä saattaa heijastua myös välinpitämättömänä suhtautumisena uskonnottomien tarpeisiin ja laissa määriteltyihin oikeuksiin. Usein elämänkatsomustiedon opettaja voikin joutua pitämään uskonnottomien puolia jäädä pois esimerkiksi kirkkovuoden tapahtumista tai tunnustuksellista aamunavauksista. Vaikeimmissa tapauksissa tilanteet voivat kärjistyä ristiriidoiksi kristillistä perinnettä itsestäänselvänä pitävien opettajien ja ‘omistaan’ huolehtivien ET-opettajien välillä. – Asiat kuitenkin edistyvät lopulta vain ihmisten kautta. Niinpä sanon aina, että kunhan joka koulussa olisi edes yksi elämänkatsomustietoon perehtynyt opettaja, joka on kiinnostunut aineen opettamisesta ja osaa ottaa tässäkin asiassa huomioon oppilaiden erilaisuuden ja moniarvoisuuden, paljon olisi jo saavutettu, Tomperi alleviivaa.

Tomperi ei kannata uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen yhdistämistä yhteisen uskontotiedon nimikkeen alle. Sekä kansainväliset esimerkit että Suomessa kuullut keskustelunavaukset antavat olettaa, että uskontotietona opetetut sisällöt ovat usein evankelisluterilaisen näkemyksen mukaisia – tai niitä mahdollisimman vähän haastavia. – Edellinen opetussuunnitelman uudistustyö tehtiin virkamiestyönä suljettujen ovien takana. Pian aloitettava uudistus täytyy nostaa laajaan julkiseen keskusteluun, eikä sitä voida jättää pelkkien institutionaalisten lausuntokierrosten varaan, Tomperi painottaa. Uudistuksessa tullaan ottamaan syvemmällä tasolla kantaa myös uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen, ja julkisella, avoimella keskustelulla on mahdollista välttää virkamiestahojen ja kirkon harvainvallan käyttö uudistuksen periaatteellisissa kysymyksissä.

Elämänkatsomustietoa opiskelevien vanhemmat ja joskus opettajatkin kohtaavat saatavilla olevan informaation niukkuuden yllättävän usein. Eräs tapa koota ja keskittää saatavilla olevaa materiaalia ja opetusresursseja on Internet ja erityisesti web. Tuukka Tomperi näkee et-opetus.fi:n kaltaisten sivustojen merkityksen vanhempien ja opettajien solmukohtana saatavilla olevaan informaatioon. Webin, ja erityisesti sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin ottaa Tomperin mukaan käyttöön myös luokkahuoneissa. Elämänkatsomustiedon oppisisältöjen yhdistäminen esimerkiksi mediakasvatuksen aihekokonaisuuksiin saa Tomperilta myös kannatusta.

Lopuksi Tomperi peräänkuuluttaa arkitodellisuuteen suhteutettuja tilastoja ja median valppautta suomalaisen katsomusopetuksen tilan uutisoinnissa. Vaikka mediassa ja keskusteluissa viitataan aina kulloiseenkin uusimpaan tilastoon luterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrästä Suomessa (tällä hetkellä yli 81%), ei tämä tilasto vielä riitä argumentiksi katsomusopetuksesta puhuttaessa. Olennaista on yksittäisten koulujen ja oppilasryhmien tilanne. Joissakin tilanteissa luterilaisten opetettavien osuus on lähes 100% oppilaista, toisissa vain hieman yli 50%. Mediassa pidetäänkin yllä eräänlaista kansallista yhtenäismyyttiä, jonka avulla voidaan poliittisessa päätöksenteossa perustella katsomusopetuksen opetussuunnitelman kehittämistä. – Lopulta kyse on siitä, että kaikille oppilaille on tarjottava mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen. Paras keino tähän on se, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus avataan toisilleen vaihtoehtoisiksi valinnoiksi oppilaan katsomustaustasta riippumatta, kiteyttää Tomperi.

Opetuskokeilu kodin ja koulun yhteistyöstä

Opiskelen luokanopettajaksi Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella, ja vuonna 2008 tein kandidaatin työni luokanopettajien suhteesta elämänkatsomustietoon. Minulla ei ollut minkäänlaista aiempaa kosketuspohjaa kyseiseen oppiaineeseen, ja ehkä juuri siksi halusin tutkia sitä syvemmin.

Lähdin rakentamaan pro gradu -työtäni samaisen oppiaineen ympärille, ensi alkuun ajatuksenani tutkia vanhempien ajatuksia elämänkatsomustiedosta. Tuntui kuitenkin, etten välttämättä saisi henkilökohtaisesti aiheesta tarpeeksi irti. Ideointi graduohjaajani kanssa osoittautui hedelmälliseksi – hän oli juuri tarkastamassa Raili Lehtolaisen väitöskirjaa nimeltä Keltaista ja kimaltavaa, joka käsittelee kodin ja koulun yhteyden rakentamista uusilla toimintatavoilla. Yksinkertaistettuna Lehtolainen oli rakentanut kodin ja koulun yhteistyötä tukevan toimintamallin, jossa koulussa tapahtuva oppiminen perustui vanhempien ja isovanhempien kodeissa yhdessä lasten kanssa rakentamille esityksille ja pohdinnoille.

Päätin rakentaa Lehtolaisen mallia mukaillen oman elämänkatsomustiedon opetuskokeilun Savonlinnan normaalikoulun elämänkatsomustiedon oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Tutkimuksen tarkoituksena oli pyrkiä rakentamaan toimiva elämänkatsomustiedon opetuksen malli, jossa yhdistyvät luontevasti elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteet opetussuunnitelmassa, kodin ja koulun yhteistyö, multi-age-näkökulma ja ympäristökasvatus. Ryhmä tarjosi mielenkiintoisen tutkimuskohteen, sillä et-oppilaita oli viideltä eri luokka-asteelta yhteensä kymmenen.

Tähän mennessä oppilaat olivat usein opiskelleet rajatusti oman luokka-asteensa asioita. Pohdin, olisiko kuitenkin mahdollista, että eri-ikäiset oppilaat käsittelisivät samoja teemoja yhtä aikaa. Tutkiessani mahdollista yhteistä teemaa käsiteltäväksi nousi ympäristökasvatus. Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmassa ympäristökasvatus näkyy osana keskeisiä sisältöjä (mm. luokat 1-5, Ihminen ja maailma, luokat 6-9 Tulevaisuus) ja tuntui, että se olisi luonteva ottaa yhteiseksi aiheeksi kun luodaan yhteyttä kodin ja koulun välille.

Pidin oppitunteja neljän viikon aikana tunnin viikossa. Aikaa rajasivat mm. omat opiskelukiireet, ja kokeilua olisi selvästi ollut hyvä tehdä kauemmin. Lähetin joka viikko lasten mukana kirjeen kotiin, jossa pyysin vanhempia keskustelemaan ja kertomaan jostain aihepiiristä, jota käsiteltäisiin seuraavan viikon tunnilla. Pidin tärkeänä, että olin myös itse mukana tarinoimassa, joten jokaiseen kirjeeseen liitin oman muistoni käsiteltävästä aiheesta. Osa vanhemmista osallistui vahvasti, osalle taas kokeilun idea saattoi jäädä etäiseksi jo kielimuurin takia.

Olin valmistautunut käymään läpi esimerkiksi ympäristön käsitettä aika perinpohjaisesti, mutta totesin, että lapsilla on aiheesta erittäin hyvät pohjatiedot. Ns. teorian sijasta pääpaino tunneilla olikin sillä, että lapset kertoivat ja kuuntelivat vanhempien lähettämiä tarinoita, joista sitten nostin ylös opetettavia käsitteitä. Temaattisesti tunnit jakautuivat siten, että liikuimme menneestä tulevaisuuteen. Ensimmäisen tunnin jälkeen pyysin vanhemmilta kirjeitse muistoja ja kokemuksia siitä, millainen oli lapsuuden ympäristö ja miten nykyinen elinympäristö eroaa siitä. Tätä aihetta olimme sivunneet ensimmäisellä tunnilla, kun pohdimme ympäristön käsitettä ja sen muutoksia. Toisella tunnilla kuuntelimme tarinoita ja jatkoimme edelleen muutoksien pohdintaa – mikä on huono muutos ympäristössä, miksi se on ”huono muutos”? Pitäisikö ympäristöä jotenkin suojella ja miksi?

Seuraavaksi pyysin vanhemmilta tarinoita siitä, millaista oli entisajan kierrätys, tai puhuttiinko kierrätyksestä tai ympäristönsuojelusta perheissä tai kouluissa ylipäänsä. Tutustuimme vanhempien tarinoihin ja sen pohjalta kiersimme tutkimassa, miten Savonlinnan Normaalikoulu kierrättää, ja onko esimerkiksi oppilailla vaikuttamismahdollisuuksia. Puhuimme mm. tuunauksesta ja kestävästä kehityksestä, ja tämän kautta pyrin luomaan aasinsiltaa seuraavalle tunnille, jolla käsiteltiin ympäristömme tulevaisuutta. Viimeisellä tunnilla käsittelimme tulevaisuudennäkymiä ja toiveita, ja tällöin pyysin oppilaita pohtimaan ryhmissä, millainen olisi ihanteellinen koulu- ja kaupunkiympäristö ja mitä sen saavuttamiseksi voisi tehdä.

Seikka, joka eniten harmittaa on se, että yhteys vanhempiin jäi niin etäiseksi. Olisi ollut hyvä ajan kanssa vaikka tavata vanhemmat ja kertoa kokeilusta kasvotusten, kun nyt kommunikointi jäi kirjeitten varaan. Oli vaikeaa seurata menevätkö kirjeet kotiin asti, kun kaikki oppilaat eivät olleet samalla luokalla. Kokeilun aikana huomasi selvästi miten lyhyt aika onkaan tunti viikossa, etenkin jos haluaisi luoda parempaa yhteyttä kodin ja koulun välille.

Itselläni tämä toimi hyvänä opetusharjoitteluna ja innosti tutkimaan graduni teoriaosan aiheita kuten ympäristökasvatusta ja yhdysluokkaopetusta, joihin muuten en välttämättä olisi tutustunut syvemmin. Multi-age -tyyppistä ryhmää on etenkin aloittelevan opettajan varsin haasteellista ohjata, sillä tietenkin pyrkimyksenä on tarjota haasteellisia aiheita, mutta kuitenkin siten, että nuoremmatkin pysyisivät kärryillä. Tutustuttuani multi-ageen kokeiluni jälkeen syvemmin, olen tullut toteamaan, että opetus voisi olla virikkeellisempää ja vähemmän opettajajohtoista kuin tavallisessa luokkahuoneopetuksessa. Tässä tapauksessa itselläni oli kuitenkin selkeä rooli luokan vetäjänä. Varmasti myös lapsilta veisi jonkin aikaa totuttautua erilaiseen toimintamalliin ja yhdessä työskentelyyn, jos opetus on aiemmin ollut hyvin eriytettyä. Nyt minulla oli tehtävänä myös ns. kuppikuntien hajottaminen ja luokan yhteisöllisyyden rakentaminen, mikä ei sekään ollut helppoa, kun en tuntenut oppilaita kovin hyvin.

Epäkohdista huolimatta tällainen malli tuntui sopivan elämänkatsomustiedon opetukseen loistavasti jo esimerkiksi siinä, että ympäristökasvatus tarjoaa pohjan käsitellä et:n teemoja. Tarinoiden kuuntelu ja keskustelu niistä ovat hyviä et:n opetusmenetelmiä, lapset selvästi käsittelivät näitä aiheita mielellään. Tulen varmasti jatkamaan myös tulevassa ammatissani kyseisten teemojen parissa työskentelyä!

Noora Malkavaara, tuleva luokanopettaja

Elämänkatsomustieto vapaasti valittavaksi

Perusopetuksen tuntijakotyöryhmän on määrä esittää näkemyksensä uudeksi tuntijaoksi toukokuun alussa. Näkemyksiä ja erilaisia toiveita elämänkatsomustiedon tulevaisuudesta on annettu opetushallituksen keskustelujen kommenteissa sekä eri järjestöjen ja yksityishenkilöiden kannanotoissa.

Yksi mahdollinen tapa parantaa elämänkatsomustiedon asemaa olisi oppiaineen tekeminen vapaasti valittavaksi kaikille koululaisille. Nykyisen lainsäädännön mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa lainkaan peruskoulussa tai lukiossa, kun taas uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita vapaasti elämänkatsomustiedon ja enemmistön uskonnon väliltä. Vapaa valinta katsomusaineen suhteen on jo esiopetuksessa (uskontokasvatus tai elämänkatsomustietokasvatus) sekä aikuislukioissa. Miksi näin ei voisi olla myös peruskoulussa? Asialle on jo perustettu oma kannattajaryhmä facebookkiin: Oikeus ET-opetukseen ev. lut. kirkon jäsenille.

Elämänkatsomustiedon vapaasti valittavuutta ei ole juuri esiintynyt aiemmissa kannanotoissa, joten päätin lähettää oman näkemykseni perusopetuksen tuntijakotyöryhmälle.

Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon työryhmälle

Asia: Kannanotto elämänkatsomustiedon valinnaisuudesta

Liitteet: Elämänkatsomustieto – Tietopaketti esi- ja alakoululaisen vanhemmille.

Esite on vapaasti ladattavissa osoitteessa: http://www.et-opetus.fi/et/esittelymateriaalit

Elämänkatsomustiedon opetuksen nykyinen tilanne

Nykyisen lainsäädännön mukaan elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomien oletusarvoinen katsomusaine. Opetuksen järjestäjän tulisi sijoittaa uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustiedon opetukseen. Uskontokuntiin kuulumattomilla on kuitenkin oikeus valita enemmistön uskonto omaksi katsomusaineekseen, mutta tällöin vanhempien on erikseen ilmoitettava asiasta opetuksen järjestäjälle. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon (enemmistön uskonto) kuuluvilla ei ole oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen, ainoastaan vähemmistöuskontojen oppilaat voivat valita elämänkatsomustiedon, mikäli heidän omaa uskontoa ei opeteta.

Ennen vuotta 2003 uskontokuntiin kuulumattomien piti erikseen anoa vapautusta uskonnon opetuksesta, minkä jälkeen vasta oli mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen.

Esiopetuksessa valinta uskontokasvatuksen ja elämänkatsomustietokasvatuksen välillä on nykyään täysin vapaata, samoin aikuislukioissa uskontokuntiin kuuluvat voivat opiskella halutessaan elämänkatsomustietoa.

Huolimatta siitä, että elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat kasvaneet oppiaineen koko olemassaolon ajan, ovat oppilasmäärät valtakunnallisesti edelleenkin pienet. Vain hieman alle 3% kaikista peruskoulun oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Toisaalta Helsingissä on jo kouluja, joissa yli neljäsosa oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on tällä hetkellä arviolta n. 10-15% kaikista peruskoulun oppilaista. Yhteiskunnan maallistumisen myötä elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen oppilaiden määrä tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa. Tämä arvio perustuu kastettujen osuuteen syntyneistä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen osuus oli noin 87.1% vuonna 2002 syntyneistä ja vuonna 2009 enää 80.7%.

Syitä elämänkatsomustiedon pieniin oppilasmääriin löytyy useita. Oppiaineesta tiedotetaan huonosti ja jotkut kunnat noudattavat vanhaa lakia ja vaativat vanhemmilta ilmoituksen elämänkatsomustietoon pääsemiseksi. Niin sanottu ”kolmen oppilaan sääntö” tulkitaan koulukohtaiseksi eikä kuntakohtaiseksi. Opetusviranomaisten asenteet uskontokuntiin kuulumattomia kohtaan voivat olla syrjiviä ja opetusjärjestelyt voivat olla huonot (hyppytunnit, vaihtuvat opettajat, opetus eri kouluilla). Lisäksi koulun aloittavat oppilaat kokevat erottelun eri ryhmiin oppilaiden vanhempien kulttuuritaustan perusteella syrjivänä ja valitsevat herkästi uskonnon, jotta eivät eroaisi joukosta.

Ongelmia aiheuttavat myös uskonnolliset päivänavaukset ja koulun muut uskonnolliset tilaisuudet. Koulun järjestäessä yhden uskontokunnan tilaisuuksia on ryhmäpaineen takia niistä poisjättäytyminen erittäin vaikeaa. Oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ei toteudu.

Mahdollisuuksia elämänkatsomustiedon aseman parantamiseksi

Elämänkatsomustiedon opetussisällöt ja opetusmenetelmät ovat poikkeuksellisen onnistuneita kansainvälisestikin mitaten. Elämänkatsomustieto yhdistää mm. monialaisesti eettistä pohdintaa, lasten ajattelutaitojen kehittämistä, erilaisiin katsomuksiin tutustumista sekä kansalaistaitoja tukevaa demokratiakasvatusta.

Elämänkatsomustieto sopisi peruskoulun oppiaineena kaikille koululaisille. Liitteenä olevassa elämänkatsomustiedon esitteessä käydään läpi elämänkatsomustiedon luokkien 1-5 opetussuunnitelman sisältöä.

Elämänkatsomustiedon valinnan tekeminen täysin vapaaksi

Nykyisen lainsäädännön keskeinen epäkohta on elämänkatsomustiedon opetukseen pääsemisen estäminen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvilta peruskoululaisilta. Ainoastaan erottamalla oppilas kirkosta tai eroamalla itse vanhempien luvalla on mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen. Elämänkatsomustiedon tekeminen vapaasti valittavaksi kaikille koululaisille lisäisi rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien valinnanvapautta. Näin vanhemmat voisivat itse määrittää, mikä on kodin tosiasiallinen katsomusperinne. Tämä valinnanvapaus on jo aikuislukiossa sekä esiopetuksessa.

Elämänkatsomustiedon avaamisella uskontokuntiin kuuluville saavutettaisiin muitakin etuja. Koulujen ja opetusviranomaisten ei tarvitsisi enää käsitellä arkaluontoisia tietoja liittyen lasten jäsenyyteen eri uskontokunnissa. Viranomaisten mahdollisuus vältellä elämänkatsomustiedon opetuksen aloittamista ei enää onnistuisi, vaan vanhemmat saisivat tehdä valintansa ilman ulkoista painetta. Oppilasmäärien kasvun myötä elämänkatsomustiedon opetusmateriaalit sekä opetusjärjestelyt tulisivat paranemaan.

Koulunkäynnin aloittaminen on aina merkittävä kokemus pienelle lapselle. Erityisesti niissä kouluissa, joissa on vain muutamia elämänkatsomustiedon oppilaita, lasten erottelu eri ryhmiin on kasvatuksellisesti perustelematonta. Elämänkatsomustiedon oppilasmäärien kasvun myötä enemmistön uskonnon ja elämänkatsomustiedon ryhmäkokojen epäsymmetrisyys vähenisi.

Valinta katsomusaineen välillä voitaisiin tehdä samaan aikaan ja tapaan kuin tehdään kielivalintoja kolmannella luokalla.

Yksi katsomusaine – elämänkatsomustieto

Mikäli tuntijakotyöryhmä päätyy yhteisen katsomusaineen järjestämiseen peruskoulussa, tulisi tulevan katsomusaineen pohjautua elämänkatsomustietoon. Uskontotieto-niminen oppiaine johtaisi helposti siihen, että enemmistön uskonto määrittäisi liikaa oppiaineen sisältöä. Elämänkatsomustieto (tai katsomustieto tai etiikka ja filosofia) oppiaineen nimenä takaisi paremmin sen, että opetuksessa käytäisiin läpi eettisiä asioita sekä erilaisia katsomuksia monipuolisesti ja tietopohjaisesti.

Yhteisen katsomusaineen tarvetta perustellaan usein tarpeella saada kouluihin oppiaine, jossa käsiteltäisiin kulttuuri-, katsomus-, etiikka-, ja uskontosisältöisiä asioita yhdessä koko luokan kanssa. Uskonto/uskontotieto on kuitenkin näistä käsitteistä kaikkein kapein.

Erillisten katsomusaineiden opetuksen lopettaminen

Katsomusaineiden opetuksen lopettaminen olisi myös mahdollista. Tällöin elämänkatsomustiedon keskeiset opetussisällöt tulisi integroida muiden oppiaineiden opetukseen (erityisesti äidinkieleen, historiaan ja yhteiskuntaoppiin sekä ympäristö- ja luonnontietoon).

Timo T. Poranen

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät tasaisessa kasvussa

Taustaa

Elämänkatsomustiedosta tuli uskontokuntiin kuulumattomien katsomusaine vuonna 1985. Elämänkatsomustiedolla on siis takanaan pian jo 40 vuotta omaa historiaa Suomen kouluissa.

Nykyisen lainsäädännön mukaan elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomien oletusarvoinen katsomusaine. Opetuksen järjestäjän tulisi sijoittaa uskontokuntiin kuulumattomat automaattisesti elämänkatsomustiedon opetukseen. Uskontokuntiin kuulumattomilla on kuitenkin oikeus valita enemmistön uskonto omaksi katsomusaineekseen, mutta tällöin vanhempien on erikseen ilmoitettava asiasta opetuksen järjestäjälle.

Laki muuttui vasta vuonna 2003. Sitä ennen uskontokuntiin kuulumattomien piti erikseen anoa vapautusta uskonnon opetuksesta, minkä jälkeen vasta oli mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat edelleenkin pienet, vain hieman alle 3% kaikista peruskoulun oppilaista. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on arviolta n. 10-15% kaikista peruskoulun oppilaista. Tämä arvio perustuu kastettujen osuuteen syntyneistä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen osuus oli noin 87.1% vuonna 2002 syntyneistä ja enää 82.5% vuonna 2008 syntyneistä (kts. Wikipedian artikkelia Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta).

Syitä elämänkatsomustiedon prosentuaalisesti pieniin oppilasmääriin löytyy useita. Mieleen tulevat mm. ongelmat perusopetuslain noudattamisessa, ongelmat tiedottamisessa, sekä imagolliset syyt.

Ongelmat perusopetuslain ja opetushallituksen ohjeiden noudattamisessa

Ehkä merkittävimpänä syynä on opetuksen järjestäjien haluttomuus noudattaa nykyistä perusopetuslakia. Perusopetuslain mukaan elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen kunnassa (opetuksen järjestäjän toimialueella) riittää se, että kunnan alueelta löytyy kolme opetukseen oikeutettua. Näin on todennäköisesti kaikkialla Suomessa. Kunnat eivät kuitenkaan noudata kaikkialla Suomessa perusopetuslakia ja opetushallituksen ohjeita, vaan jättävät sijoittamatta uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustietoon (kts. esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden kirjelmää opetushallitukseen joulukuussa 2008). Toki osa vanhemmista haluaa lapsensa osallistuvan enemmistön uskonnon opetukseen, mutta tämä ei voi selittää kokonaan elämänkatsomustietoon oikeutettujen ja sitä opiskelevien oppilaiden lukumäärän suurta eroa.

Ongelmat tiedottamisessa ja oppiaineen imagossa

Erittäin harvassa ”tervetuloa kouluun” -oppaassa kerrotaan tarkemmin elämänkatsomustiedosta. Yleensä oppaissa siteerataan vaikeaselkoisia lakipykäliä ja mainitaan elämänkatsomustieto vain parilla lauseella. Tilanteessa, jossa vanhemmilla on mahdollisuus tehdä valintoja lapsen katsomusaineen opetuksen suhteen, olisi ensiarvoisen tärkeää, että koulut antaisivat kouluunilmoittautumisen yhteydessä riittävästi tietoa eri oppiaineiden sisällöistä.

Ehkäpä huonosta tiedottamisesta seuraa jonkinasteinen imagollinen ongelma? Uskonnon opetuksella on pitkä historia Suomessa, uskontoahan on opetettu jossain muodossa aina, kun Suomessa on ollut mahdollisuus käydä koulua. Useimmat koululaisten vanhemmista ovat siis opiskelleet itse uskontoa ja tämä voi (riippuen toki vanhempien koulukokemuksista) edesauttaa uskonnon valitsemista omien lasten katsomusaineeksi.

Aiemmin yhtenä elämänkatsomustiedon ongelmana oli hyvien oppikirjojen puute. Tätä ongelma ei enää ole, sillä jokaiselle luokka-asteelle on jo olemassa laadukkaita kirjoja. Lista nykyään käytössä olevista oppikirjoista löytyy et-opetus.fi -sivuston oppikirja-sivulta. Kirjoja löytyy tutustuttavaksi useimmista kirjastoista, ja jos ei löydy, voivat vanhemmat ehdottaa niiden tilaamista.

Myöskään elämänkatsomustiedon opetussisältöjen suhteen vanhemmilla ei pitäisi olla valintaongelmia (jos vain opetussuunnitelmien sisältöä tunnettaisiin paremmin!). Seuraavat ”avainsanat” on lainattu suoraan elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta luokille 1-5:

• toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettautuminen
• hyvä, oikea ja väärä, oikean ja väärän erottaminen, ihmisen hyvyys
• ystävyyden sisältö ja merkitys elämässä
• oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maailmassa
• ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
• hyvä elämä, arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä
• kuka olen ja mitä osaan, elämänvaiheet ja toiveet
• erilaisia elämäntapoja, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus
• suomalainen kulttuuri ja suomalaiset kulttuurivähemmistöt, maailman kulttuuriperintö
• elämänkatsomus, uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys, erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia
• yhteiselämän perusteita, sääntö, sopimus, lupaus, luottamus, rehellisyys ja reiluus, kultainen sääntö
• lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus, ihmisoikeudet
• tasa-arvo ja rauha, demokratia, tulevaisuuden maailma
• etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämäni eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja

Ehkä elämänkatsomustiedon oppilaiden pieni osuus peruskoulun koko oppilasmäärästä onkin vain seurausta yhteiskunnan ja asenteiden hitaasta muutoksesta? Eihän isot muutokset voikaan tapahtua yhdessä yössä, vaan asenteiden muutoksiin vaaditaan vuosikymmeniä.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät

ET-opiskelijoiden osuus on kasvanut voimakkaasti vasta 2010-luvulla. Vuonna 2005 osuus oli 2,5 %, viisi vuotta myöhemmin 3,2 % ja 2015 jo yli 5 %. Vuoden 2020 osuus on ollut reilut 9 %, tarkka tilasto puuttuu toistaiseksi.

Tämän luvun vanhemmat tilastotiedot on saatu Tilastokeskukselta, uudemmat opetushallituksen Vipunen.fi-palvelusta.

Vuonna 2018 peruskoulun katsomusainevalinnat oli tehty seuraavasti luokkien 1-9 osalta.

• Kaikkiaan oppilaita luokilla 1-9 oli 550482.
• Evankelis-luterilaista uskontoa opiskeli 479337 oppilasta (n. 87,1 % ).
• Elämänkatsomustietoa opiskeli 42357 oppilasta (n. 7,7 %).
• Muita uskontoja opiskeli 24831 oppilasta (n. 4,5 %).
• Lisäksi oli katsomusaineiden kouluopetukseen osallistumattomia.

Elämänkatsomustieto on siis Suomen toiseksi suosituin katsomusaine.

Elämänkatsomustiedon oppilaiden määrä Suomen peruskouluissa vuosina 2010-2018 luokille 1-9; kymppiluokkien tietoja ei ole saatavilla.

Luokat 1-6:

• 2010: 11 109 oppilasta, 3,2 %
• 2012: 14 304 oppilasta, 4,1 %
• 2014: 18 597 oppilasta, 5,2 %
• 2016: 24 129 oppilasta, 6,6 %
• 2018: 31 524 oppilasta, 8,5 %

Luokat 7-9:

• 2010: 6 033 oppilasta, 3,2 %
• 2012: 6 537 oppilasta, 3,7 %
• 2014: 7 170 oppilasta, 4,1 %
• 2016: 8 763 oppilasta, 5,0 %
• 2018: 10 833 oppilasta, 6,0 %

Alla olevassa taulukossa esitetään elämänkatsomustiedon oppilasmäärät koko peruskoululle (Lk. 1-10), sekä alakoululle (Lk. 1-6) sekä yläkoululle (Lk. 7-10). Suluissa olevat luvut kertovat kaikkien oppilaiden lukumäärän kyseisillä luokilla. Oppilaiden lukumäärät on saatu tilastokeskuksen tilastoista.

Elämänkatsomustiedon oppilaiden määrä Suomen peruskouluissa vuosina 2003-2008.

Vuosi 2008	Lk. 1-10	15543 (547933)	Lk. 1-6	9486 (351095)	Lk. 7-10	6057 (196838)
Vuosi 2007	Lk. 1-10	15006 (557763)	Lk. 1-6	9045 (357403)	Lk. 7-10	5961 (200361)
Vuosi 2006	Lk. 1-10	14793 (565948)	Lk. 1-6	8985 (364902)	Lk. 7-10	5808 (201046)
Vuosi 2005	Lk. 1-10	14397 (574105)	Lk. 1-6	8473 (372128)	Lk. 7-10	5924 (201977)
Vuosi 2004	Lk. 1-10	14221 (580813)	Lk. 1-6	8456 (381785)	Lk. 7-10	5765 (199028)
Vuosi 2003	Lk. 1-10	14056 (584980)	Lk. 1-6	8371 (387934)	Lk. 7-10	5685 (197046)

Peruskoulun osalta oppilasmäärät ovat kasvaneet jatkuvasti vuodesta 2003. Todennäköisesti oppilasmäärät ovat kasvaneet koko elämänkatsomustiedon historian ajan, mutta tätä vanhempia tietoja ei löytynyt tilastokeskukselta. Vaikuttaa myös siltä, että ET:n oppilasmäärät tulevat jatkossakin kasvamaan, koska opetukseen oikeutettujen määrä kasvaa vuosi vuodelta kastettujen osuuden pienentyessä. Prosentuaalisina osuuksina kaikista peruskoulun oppilaista ET:n oppilasmäärät ovat kasvaneet seuraavasti:

2008: 15543 oppilasta (osuus kaikista oppilaista 2.83%)
2007: 15006 (2.69%)
2006: 14793 (2.61%)
2005: 14397 (2.51%)
2004: 14221 (2.45%)
2003: 14056 (2.40%)

Kolmen prosenttiyksikön raja rikkoutunee joko vuonna 2009 tai 2010.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät vaihtelevat huomattavasti maantieteellisesti. Helsingissä elämänkatsomustietoa opiskelee noin. 11% kaikista oppilaista ja Helsingistä löytyy myös kouluja, joissa jopa neljännes oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Suomessa on kuitenkin alueita, joissa ei ole lainkaan elämänkatsomustieton opetusta!

Oppilasmäärien alueellinen jakautuminen

Elämänkatsomustietoa opiskeltiin vuonna 2008 eri maakunnissa seuraavasti (jaottelu perustuu tilastokeskuksen käyttämään aluejakoon, samoin maakuntien järjestys):

• Uusimaa: 9332 (6.6% kaikista maakunnan oppilaista)
• Varsinais-Suomi: 1234 (2.7%)
• Satakunta: 63 (0.28%)
• Kanta-Häme: 256 (1.4%)
• Pirkanmaa: 1264 (2.7%)
• Päijät-Häme: 346 (1.7%)
• Kymenlaakso: 241 (1.3%)
• Etelä-Karjala: 125 (0.97%)
• Etelä-Savo: 157 (1.0%)
• Pohjois-Savo: 271 (1.1%)
• Pohjois-Karjala: 329 (2.0%)
• Keski-Suomi: 502 (1.8%)
• Etelä-Pohjanmaa: 10 (0.05%)
• Pohjanmaa: 187 (1.0%)
• Keski-Pohjanmaa: 18 (0.2%)
• Pohjois-Pohjanmaa: 479 (1.0%)
• Kainuu: 76 (0.9%)
• Lappi: 263 (1.4%)
• Itä-Uusimaa: 390 (3.4%)
• Ahvenanmaa: 0 (0.0%)

Elämänkatsomustietoa opiskellaan eniten Uudellamaalla (6.6%), Varsinais-Suomessa (2.7%), Pirkanmaalla (2.7%) sekä Itä-Uudellamaalla (3.4%). Elämänkatsomustietoa ei opiskella lainkaan Ahvenanmaalla (0.0%). Erittäin vähän elämänkatsomustietoa opiskellaan Kainuussa (0.9%), Keski-Pohjanmaalla (0.2%), Etelä-Pohjanmaalla (0.05%), Etelä-Karjalassa (0.97%) ja Satakunnassa (0.28%).

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärien suuri vaihtelu maakunnittain voi kertoa epätasa-arvoisesta tilanteesta opetusjärjestelyjen suhteen: Sijoittaako opetuksen järjestäjä uskontokuntiin kuulumattomat oletusarvoisesti elämänkatsomustiedon opetukseen? Tiedotetaanko ET:n opetusmahdollisuuksista lainkaan vanhemmille? Onko opetus keskitetty vain kasvukeskuksiin (jolloin ET:n opetuksen saaminen menee liian hankalaksi kuljetusten yms. seurauksena)? Löytyykö kaikkialle Suomeen päteviä ET:n opettajia?

Lääninhallitusten sekä opetushallituksen olisi ehkä tarpeen kartoittaa oman vastuualueensa tilanne elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyiden suhteen. Näin voitaisiin varmistua siitä, että ET:n vähäiset oppilasmäärät osassa Suomea johtuvat todellakin siitä, että vanhemmat ovat ilmoittaneet lapsensa enemmistön uskonnon opetukseen, eikä huonosta tiedottamisesta, huonosti laadituista kouluunilmoittautumislomakkeista, opetusjärjestelyistä ja asenteista.

Lopuksi

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat hitaassa, mutta varmassa kasvussa huolimatta siitä, että vain uskontokuntiin kuulumattomat, sekä vähemmistöuskontoihin kuuluvat mikäli heidän omaa uskontoaan ei opeteta, ovat oikeutettua elämänkatsomustiedon opetukseen. Mikäli elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen määrä myös kasvaisi (esimerkiksi tekemällä elämänkatsomustieto vapaasti valittavaksi myös uskontokuntiin kuuluville), tulisi oppilasmäärät kasvamaan nopeammin, ehkä jopa kymmeniin prosentteihin koko peruskoulun oppilasmäärästä.

Tilastojen valossa vaikuttaa valitettavasti siltä, että kaikki kunnat eivät huomioi uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia riittävästi. Vanhempien on myös tarpeen ottaa oma-aloitteisesti selvää eri katsomusaineiden opetussisällöistä ja, tarvittaessa, vaatia kouluja järjestämään laadukasta ET:n opetusta.

Timo T. Poranen

Virkkunen ehdottaa kaikille koululaisille uskontotietoa

Helsingin Sanomat uutisoi verkkolehdessään 12.7.2009, että opetusministeri Henna Virkkunen ehdottaa kouluihin kaikille yhteistä uskontotietoa. On totta, että kaikille koululaisille yhteinen katsomusaine voisi poistaa osan nykyisistä katsomusaineiden opetukseen liittyvistä ongelmista (katso et-opetus.fi:n blogia: Katsomusaineiden opetusta on uudistettava), mutta se voi luoda myös uusia ongelmia.

Ehdotus kaikille yhteisestä katsomusaineesta ei ole uusi. Esimerkiksi vuonna 2002 kansanedustaja Irina Krohn teki lakialoitteen uskonnon opetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi. Aloite sai sekä myönteistä että kielteistä palautetta. Kritiikkiä esitti esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liiton entinen puheenjohtaja, Erkki Hartikainen artikkelissan Irina Krohn vaatii kaikille pakollista uskonnonopetusta (Vapaa Ajattelija 2002/2). Hartikainen esitti, että kun Ruotsissa siirryttiin uskontotiedon opetukseen, siirryttiinkin käytännössä kaikille pakolliseen evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen.

Järjen ääni -lehdessä (2002/1, s.4-5), Pitäisikö katsomusoppiaineiden valinta olla vapaata? Juha Kukkonen esitti uhkakuvan siitä, että (evankelis-luterilainen) kirkko pyrkisi vaikuttamaan oppiaineen sisältöön omien ideologisten tavoitteidensa pohjalta:

Pääsyy tähän on se, että jos kirkon jäsenet saavat opiskella elämänkatsomustietoa, on varmaa, että kirkko ei jää sivusta seuraamaan, millaista opetusta aineessa annetaan kirkon jäsenille. Siten kirkko pyrkisi vaikuttamaan oppiaineen sisältöön (tosiasiassa kirkko on jo nyt vaikuttanut siihen).

Mahdollisen uskontotieto-oppiaineen ongelmat kiteytyvätkin siihen, mitä oppiaineen sisällöksi tulisi 2000-luvun monikulttuurisessa Suomessa.

Virkkusen ehdotus on jo saanut huomiota lehdissä ja muutama yhdistys on jo esittänyt omat kannanottonsa.

Suomen uskonnonopettajien liitto vastustaa yhteistä katsomusainetta (Suomen uskonnonopettajien liitto ei innostu Virkkusen ehdotuksesta, Yle verkkouutiset, 12.7.2009).

Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtajan Hannu Koskisen mukaan opettajat pitävät hyvin vahvasti kiinni nykyisestä mallista, joka on syntynyt pitkien neuvottelujen tuloksena. Hänen mukaansa on tärkeää, että jokaisella oppilaalla on oikeus oman uskontonsa opetukseen.

Hannu Koskisen kannannotto on ymmärrettävä, mikäli ”oman uskonnon opetus” tulkitaan ihmisen perusoikeudeksi. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, onko koululaitoksen velvollisuus opettaa eri uskontoja, ainakaan nykyisessä laajuudessa (vähintään 1h/viikko koko peruskoulun ajan). Uskonnon opetus voisi olla myös kotien tehtävä, ei yhteiskunnan. Mikäli oman uskonnon opetuksen saaminen on koululaisen perusoikeus, herää kysymys, pitäisikö jonkin poliittisen suuntauksen (”tunnustuksellisena” ja siinä laajuudessa, kuin nykyään opetetaan omaa uskontoa), tai ei-uskonnollisen uskomuksen (esim. homeopatia, astrologia) oppien opettaminen kuulua koulun tehtäviin?

Koskisen mukaan nykyinen uskonnon opetus sisältää edelleenkin hieman tunnustuksellista (ei tieto-pohjaista, uskonnon oppien mukaista) opetusta.

Koskinen muistuttaa, että uskonnonopetus on jo nykyisin suurimmaksi osaksi hyvin yleistä uskontotiedettä. Oppilaat tutustuvat laajasti eri uskontoihin ja niiden historiaan. Varsinaista tunnustuksellista opetusta on melko vähän.

Oman uskonnon opetuksen lopettamisen vastustamiselle on siis olemassa myös ideologisia perusteita. Onhan koulussa annettava uskonnon opetus yksi tapa ylläpitää kirkon suurta jäsenmäärää, tai ainakin hidastaa sen vähenemistä. Mikäli kouluopetuksen lähtökohtana on tarjota lapsen ikään sopivaa, mahdollisimman objektiivista tietoa ympäröivästä luonnosta ja kulttuurista, ei minkään oppiaineen, uskonnonkaan, opetus saisi sisältää tunnustuksellisia osia.

Suomen lukiolaisten liitto on esittänyt kannattavansa uskontotietoa. Kannanotossa kerrotaan mm. seuraavaa:

Uskontotieteellisessä ja kulttuurien eroja käsittelevässä opetuksessa pitäisi Suomen Lukiolaisten Liiton mielestä käsitellä uskontojen merkitystä ihmisille, erilaisten kulttuurien ja uskontojen syntyä ja niiden vaikutusta sekä historiaan että nykypäivään. Opetukseen pitäisi integroida myös erilaisten moraalikäsitysten ja eettisten kysymysten käsittelyä.

Vaikka kristillisillä arvoilla on suuri merkitys yhteiskunnassamme, ne eivät saisi kuitenkaan estää nuoria saamasta kokonaiskäsitystä maailman uskonnoista ja kulttuureista. Uskontotieteellinen ja kulttuurien eroja käsittelevä opetus lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja tasa-arvoa kansainvälisessä maassamme.

Suomen lukiolaisten liiton kannanotossa korostetaan uskontojen kulttuurillisen vaikutuksen, ja uskontojen syntyjen ymmärtämisen tärkeyttä yleissivistävässä opetuksessa. Heidän mukaansa myös kulttuurien eroja käsittelevä opetus lisäisi eri kulttuurien välistä ymmärrystä ja tasa-arvoa Suomessa.

Lukiolaisten liiton lausunnossa vaadittiin myös erilaisten moraalikäsitysten opettamista ja eettisten kysymysten pohdintaa. Peruskoulun ja lukion nykyisistä oppiaineista elämänkatsomustieto käsittelee näitä selvästi laajimmin. Lisäksi elämänkatsomustiedon opetus on objektiivista, eikä se ole sitoutunut mihinkään yksittäiseen katsomukseen tai ideologiaan.

Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja, Jussi K. Niemelä korostaa Huvudstadsbladetin haastattelussa (HBL, verkkolehti, 13.7.2009) tunnustuksellisuudesta seuraavia ongelmia:

Jussi K. Niemelä, ordförande för Fritänkarnas förbund, är emot förslaget även om han tycker att det är en bra idé.

– Problemet är att det är så svårt att förverkliga så att undervisningen inte blir religiöst konfessionell. Man måste vara säker på att det är objektiv undervisning, säger han.

Niemelä håller med om att en reform krävs eftersom den nuvarande modellen blir så dyr för samhället.

– Livsåskådning kunde vara frivilligt för alla. Religionen kunde integreras med samhällslära eller historia där den egentligen hör hemma, föreslår han.

Niemelä ottaa esille myös katsomusaineiden valinnaisuuden sekä uskonnon (tiedollisen, ei tunnustuksellisen) opetuksen integroimisen yhteiskuntaoppiin tai historiaan mahdollisina vaihtoehtoina katsomusaineiden opetusjärjestelyille.

Uutispäivä Demarin pääkirjoituksessa (15.7.2009) todetaan, että vakaumuksellinen uskonnon opetus pitäisi jäädä uskontokuntien omaksi tehtäväksi:

Helpointa olisi, että varsinainen vakaumuksellinen uskonnonopetus siirtyisi kirkon ja uskonokuntien tehtäväksi. Koulujen tehtäväksi jää siitä huolimatta edelleen suomalaisen kulttuuriperinnön ja yhteiskunnan arvopohjan opettaminen. Siinä yhteydessä uskonnon merkityksen sivuuttaminen ei liene mahdollista eikä viisastakaan, oltiin sitten mitä mieltä hyvänsä kaikkein korkeimman totuuden olemuksesta.

Mikäli Suomessa siirrytään kaikille yhteiseen uskontotiedon opetukseen, olisi tärkeää pitää opetettavien asioiden sisältö yleissivistävänä ja opetus objektiivisena. Mikäli uskontotieto saa oppisisältönsä suoraan evankelis-luterilaisen uskonnon nykyisistä opetussuunnitelmista, ei yhteinen katsomusaine ole kestävällä pohjalla.

Hieman hämmästystä herättää myös puhuminen pelkästään uskontotiedosta. Oppiaineen nimi voisi olla katsomusneutraali, eli esimerkiksi etiikka tai elämänkatsomustieto olisivat lähtökohdaltaan parempia nimiä. Maailmassahan on myös uskonnottomia katsomuksia. Tällöin ei olisi vaaraa juuttua yhden uskonnon esittelyyn, vaan opetussisältö tulisi katsomusneutraaliksi ja laajemmaksi.

Aiheesta on käyty vuoden sisällä jo kaksi TV-keskustelua, kuin ennakoiden Virkkusen ehdotusta:

• Toteutuuko uskonnonvapaus koulussa? YLE Teeman arkisto (pituus 20 minuuttia). Jussi K. Niemelä, Irina Krohn ja Hannu Koskinen keskustelevat Arno Kotron juontamassa Opettaja TV:ssä. 30.9.2008.
• Ykkösen aamu-tv, klo 9.35 Tarvitaanko uskonnonopetusta kouluissa? 4.4.2009. Paula Vasama (toiminnanjohtaja, Vapaa-ajattelijain liitto) ja Hannu Koskinen (puheenjohtaja, uskonnon opettajien liitto). Keskustelu alkaa noin 26 minuutin kohdalla ja loppuu noin 38 minuutin kohdalla (lähetys on jo poistettu YLE:n sivuilta).

Katsomusaineiden opetus tulee varmasti olemaan puheenaihe vielä pitkään, todennäköisesti myös mahdollisen uudistuksen jälkeenkin. Esimerkiksi filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien liitto, FETO ry, ei ole vielä ilmaissut virallista kantaansa. Elämänkatsomustiedon opetuksen jatkumisen kannalta paras vaihtoehto olisi varmaankin katsomusaineiden valinnan tekeminen täysin vapaaksi, tai sitten elämänkatsomustiedon ottaminen lähtökohdaksi yhteisen oppiaineen opetussisältöjen ja tavoitteiden määrittelyssä.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä