10.5.2012

ET-opetusta kaikille!

Suvi Auvisen toimittama uutinen on julkaistu aiemmin Vapaa Ajattelija -lehdessä numero 2012/1.

Joskus pieni ihminen saattaa voida vaikuttaa asioihin suuren koneiston sisällä. Yhdeksäsluokkalainen tyttö toivoi työelämään tutustumisjaksollaan eduskunnassa kaikille mahdollisuutta valita uskonnon sijaan elämänkatsomustieto. Toive johti kirjalliseen kysymykseen ja opetusministerin vastaukseen.

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto kirjoitti blogissaan alkuvuodesta 2012 kokemuksestaan viime syksyltä. Alanko-Kahiluodolla oli työharjoittelussa yhdeksäsluokkalainen tyttö, joka hakeutui eduskuntaan suorittamaan opinto-ohjaukseen kuuluvaa työelämään tutustumisjaksoa. Alanko-Kahiluoto oli kysynyt harjoittelijaltaan, olisiko tällä mielessä epäkohta, johon tämä haluaisi eduskunnassa puuttua. Harjoittelija halusi nostaa esiin kysymyksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta.

Alanko-Kahiluoto kirjoittaa blogissaan aiheesta seuraavasti: ”Kukaan ei ole Suomessa velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Perustuslaki koskettaa meistä jokaista, myös alaikäistä lasta ja nuorta. Suomessa on kuitenkin valtionkirkko. Tämän vuoksi myös kirkkoon kuuluvan oppilaan on pakko osallistua uskonnon opetukseen, vaikka haluaisi valita elämänkatsomustiedon. Peruskoululaisen ja lukiolaisen on Suomessa osallistuttava uskonnon opetukseen, ellei sitten eroa kirkosta, johon alaikäinen tarvitsee huoltajansa suostumuksen. Siten todellinen uskonnonvapaus riippuu pitkälti vanhemmista. Kirkkoon kuuluvankin tulisi kuitenkin saada opiskella elämänkatsomustietoa niin halutessaan. Kirkkoon kuulumaton saa nimittäin itse valita, osallistuuko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Sama valinnanvapaus tulisi olla kirkkoon kuuluvalla.

Alanko-Kahiluoto valmisteli harjoittelijansa kanssa kirjallisen kysymyksen, jossa opetusministeri Jukka Gustafssonilta kysyttiin voisi tällä hallituskaudella tehtävän perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä ottaa esille elämänkatsomustiedon ja uskonnon opiskelijoiden yhdenvertaisuuden, ja voisiko lainsäädäntöä uudistaa siten, että kirkkoon kuuluva oppilas voisi osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen eroamatta kirkosta.

Vastauksessaan Gustafsson kirjoittaa: ”Asia on keskeinen oppilaiden uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta. Asiasta käydyn keskustelun valossa on syytä tarkastella perusteellisesti uudestaan onko tarkoituksenmukaista tai perusteltua rajoittaa kirkkoon kuuluvien oppilaiden oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen ja heidän vanhempiensa oikeutta valita lapsellensa opetettava katsomusaine.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan parhaillaan perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa. Yhtenä tavoitteista on vahvistaa arvokasvatusta, johon elämänkatsomustieto olisi hyvä oppiaine. Alanko-Kahiluoto päättää tekstinsä seuraavasti: ”ET antaa oppilaalle aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Elämänkatsomustiedon muuttaminen valinnaiseksi oppiaineeksi olisi edistysaskel kohti arvoiltaan suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa.

Suvi Auvinen

Lähteet: