Tuukka Tomperin haastattelu

Haastattelu on julkaistu alunperin et-opetus.fi-sivustolla vuonna 2009, josta se on siirretty tähän blogiin elokuussa 2010.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Mikä on elämänkatsomustiedon merkitys suomalaisessa koulujärjestelmässä? Millaista on ET-opettajan arki, ja millaisia ovat elämänkatsomustiedon opiskelijat? Muun muassa näistä asioista et-opetus.fi keskusteli Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella toimivan tutkijan ja elämänkatsomustiedon moniottelijan Tuukka Tomperin kanssa.

Tomperilla on yli kymmenen vuoden kokemus elämänkatsomustiedon (ET) ja filosofian opettajana toimimisesta ja ET:n oppikirjojen ja opetussuunnitelman parissa työskentelystä. Tomperin oma kiinnostus elämänkatsomustietoon kumpusi ensin filosofian opinnoista ja myöhemmin konkreettisesta opetustyöstä Tampereen aikuislukiossa. – Aikuislukiossa valinnanvapaus uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelun välillä toi oppitunneille motivoituneita ihmisiä. Erityisesti nuorilla kiinnostus ET:n käsittelemiin aiheisiin kulkee myös usein käsi kädessä yhteiskunnallisen aktiivisuuden heräämisen kanssa, Tomperi kertoo. Elämänkatsomustiedon aihepiireihin kuuluvat perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien mukaan mm. ihmissuhteiden, hyvän elämän, yhteiskunnan ja moraalisten kysymysten käsitteleminen.

Elämänkatsomustiedon oppilaslähtöisyyden ja teemojen vuoksi aine keskustelee enemmän oppilaan kanssa ja tukee näin myös oppijoiden yhteiskunnallisten osallistumismuotojen kehittymistä eteenpäin. Tomperin mukaan elämänkatsomustiedon eräs tärkeimmistä lähtökohdista on oppilaan ymmärtäminen itsenäisesti ajattelevana ja toimivana subjektina. Opetuksessa huomioidaan yksittäisten oppilaiden pedagogiset tarpeet, eikä pyritä sovittamaan kaikkia samaan, ennalta määriteltyyn muottiin. – Elämänkatsomustieto on pedagogisena oppiaineena aina palvelemassa oppilaan tarpeita, toisin kuin uskontokuntiin kuuluville tarjottava opetus, joka tuntuu edelleen lähtevän enemmän uskonnon perinteen ja sen tarpeiden palvelemisesta, Tomperi toteaa. Oppilaan huomioiminen katsomuksellisesti neutraalissa oppimistilanteessa onkin Tomperin mukaan eräs elämänkatsomustiedon merkityksellisimmistä ulottuvuuksista.

Elämänkatsomustietoa opettavat kouluissa sekä luokanopettajat että aineenopettajat. Aineenopettajilla on usein enemmän liikkumatilaa toteuttaa omia näkemyksiään ET:n aihesisältöjen toteuttamisessa, vaikka aine itsessään onkin usein eräänlaisena heittopussina opettajien välillä. Monissa kouluissa katsomuksenvapautta ja uskonnottomuutta pidetään Tomperin mukaan myös edelleen ‘mörkönä’, mikä saattaa heijastua myös välinpitämättömänä suhtautumisena uskonnottomien tarpeisiin ja laissa määriteltyihin oikeuksiin. Usein elämänkatsomustiedon opettaja voikin joutua pitämään uskonnottomien puolia jäädä pois esimerkiksi kirkkovuoden tapahtumista tai tunnustuksellista aamunavauksista. Vaikeimmissa tapauksissa tilanteet voivat kärjistyä ristiriidoiksi kristillistä perinnettä itsestäänselvänä pitävien opettajien ja ‘omistaan’ huolehtivien ET-opettajien välillä. – Asiat kuitenkin edistyvät lopulta vain ihmisten kautta. Niinpä sanon aina, että kunhan joka koulussa olisi edes yksi elämänkatsomustietoon perehtynyt opettaja, joka on kiinnostunut aineen opettamisesta ja osaa ottaa tässäkin asiassa huomioon oppilaiden erilaisuuden ja moniarvoisuuden, paljon olisi jo saavutettu, Tomperi alleviivaa.

Tomperi ei kannata uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen yhdistämistä yhteisen uskontotiedon nimikkeen alle. Sekä kansainväliset esimerkit että Suomessa kuullut keskustelunavaukset antavat olettaa, että uskontotietona opetetut sisällöt ovat usein evankelisluterilaisen näkemyksen mukaisia – tai niitä mahdollisimman vähän haastavia. – Edellinen opetussuunnitelman uudistustyö tehtiin virkamiestyönä suljettujen ovien takana. Pian aloitettava uudistus täytyy nostaa laajaan julkiseen keskusteluun, eikä sitä voida jättää pelkkien institutionaalisten lausuntokierrosten varaan, Tomperi painottaa. Uudistuksessa tullaan ottamaan syvemmällä tasolla kantaa myös uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen, ja julkisella, avoimella keskustelulla on mahdollista välttää virkamiestahojen ja kirkon harvainvallan käyttö uudistuksen periaatteellisissa kysymyksissä.

Elämänkatsomustietoa opiskelevien vanhemmat ja joskus opettajatkin kohtaavat saatavilla olevan informaation niukkuuden yllättävän usein. Eräs tapa koota ja keskittää saatavilla olevaa materiaalia ja opetusresursseja on Internet ja erityisesti web. Tuukka Tomperi näkee et-opetus.fi:n kaltaisten sivustojen merkityksen vanhempien ja opettajien solmukohtana saatavilla olevaan informaatioon. Webin, ja erityisesti sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin ottaa Tomperin mukaan käyttöön myös luokkahuoneissa. Elämänkatsomustiedon oppisisältöjen yhdistäminen esimerkiksi mediakasvatuksen aihekokonaisuuksiin saa Tomperilta myös kannatusta.

Lopuksi Tomperi peräänkuuluttaa arkitodellisuuteen suhteutettuja tilastoja ja median valppautta suomalaisen katsomusopetuksen tilan uutisoinnissa. Vaikka mediassa ja keskusteluissa viitataan aina kulloiseenkin uusimpaan tilastoon luterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrästä Suomessa (tällä hetkellä yli 81%), ei tämä tilasto vielä riitä argumentiksi katsomusopetuksesta puhuttaessa. Olennaista on yksittäisten koulujen ja oppilasryhmien tilanne. Joissakin tilanteissa luterilaisten opetettavien osuus on lähes 100% oppilaista, toisissa vain hieman yli 50%. Mediassa pidetäänkin yllä eräänlaista kansallista yhtenäismyyttiä, jonka avulla voidaan poliittisessa päätöksenteossa perustella katsomusopetuksen opetussuunnitelman kehittämistä. – Lopulta kyse on siitä, että kaikille oppilaille on tarjottava mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen. Paras keino tähän on se, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus avataan toisilleen vaihtoehtoisiksi valinnoiksi oppilaan katsomustaustasta riippumatta, kiteyttää Tomperi.