Usein kysytyt kysymykset

Elämänkatsomustiedon opiskelu ei ole sallittua evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon liitetyille oppilaille. Joillakin, usein pienillä paikkakunnilla ET-opetukseen pääsy heti peruskoulun ensimmäisellä luokalla on ollut hankalaa, jos opetusryhmää ei ole ollut omalla koululla. Aivan viime vuosina ET:n oppilasosuus on kasvanut nopeasti myös pienillä paikkakunnilla. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja muissa kaupungissa oppilasmäärät ovat jo melko suuria. Helsingissä elämänkatsomustietoa opiskelee noin 30 % sekä Espoossa ja Vantaalla noin 20 % oppilaista. Helsingissä seitsemässä koulussa ET on suurin katsomusaine.

Suomen laki määrää tämän. Monien arvioiden ja lausuntojen mukaan tilanne rikkoo yhdenvertaisuutta ja on lasten oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen. Asiasta on keskusteltu, mutta mikään hallitus ei ole tehnyt eduskunnalle lakiesitystä ET-kiellon muuttamiseksi eikä kansanedustajien lakialoitteita ole käsitelty.

Elämänkatsomustieto on perustaltaan monitieteinen peruskoulun ja lukion katsomusaine. Elämänkatsomustieto ei pohjaudu mihinkään yhteiskunnalliseen instituutioon, uskontoon tai katsomukseen, vaan siihen kuuluu aineksia filosofiasta, yhteiskunta-, uskonto- ja kulttuuritieteistä.

Elämänkatsomustieto on sisällöltään ja opetusmenetelmiltään nykyaikainen tieto- ja taitoaine, tehty tämän ajan lasten ja nuorten kohtaamia ilmiöitä ja kokemuksia ajatellen. Se tukee oppilaiden oman ajattelun ja elämänkatsomuksen rakentamista. Uskonnon opetuksessa keskitytään tutustumaan painotetusti oman uskonnon sisältöihin, tapoihin, uskomuksiin ja perinteeseen.

Ei ole. Kenenkään ei tarvitse osallistua evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollisiin tilaisuuksiin. Päiväkodin tulee järjestää mahdollisen uskonnollisen tilaisuuden ajaksi kaikille sopivaa ei-uskonnollista toimintaa ja tiedottaa sen ohjelmasta hyvissä ajoin huoltajille. Lain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan olisi kuitenkin perusteltua, että uskonnonharjoitusta sisältävää ohjelmaa ei liitettäisi päiväkotipäiviin ollenkaan. Näin vältytään ylimääräisiltä kyselyiltä huoltajille, lasten jakamiselta ja kahden rinnakkaisen ohjelman järjestämiseltä.

Jos esiopetukseen tai päiväkotipäivään on liitetty minikirkko, hartaushetki tai muu evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollinen tilaisuus, päiväkodin on järjestettävä sille vaihtoehtoinen ei-uskonnollinen ohjelma, josta tiedotetaan kaikille. Ei-kirkolliseen ohjelmaan voivat osallistua myös kirkon jäsenet. Varsinaisen esiopetuksen, myös katsomuskasvatuksen tulee olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Suositeltavaa tältä pohjalta on, että toimintaan ei liitetä minkään uskonnollisen yhdyskunnan uskonnollisia tilaisuuksia eikä muuta uskonnollisesti sitouttavaa ohjelmaa.

Esiopetuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan esiopetuksessa muiden katsomusten rinnalla. Katsomuskasvatus liitetään arjen asioihin, juhliin ja ajankohtaisiin tapahtumiin, joilla on uskonnollista tai katsomuksellista merkitystä. Tavoitteena on auttaa lapsia ymmärtämään ja kunnioittamaan sekä omia että toisten lasten ja perheiden erilaisia katsomuksellisia perinteitä sekä niihin liittyviä tapoja ja käsityksiä. Lapsia rohkaistaan erilaisten elämänkysymysten pohdintaan yhdessä toisten kanssa toimien. Samalla heidän valmiutensa ymmärtää uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä sanoja ja käsitteitä vahvistuvat. Opetuksessa hyödynnetään esimerkiksi vierailuja ja lähiympäristön tapahtumia. (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet)

Ei ole. Rukoilu on uskonnon harjoittamista, uskonnollinen toimitus, eikä sellaisiin ohjaaminen kuulu päiväkodin eikä esiopetuksen tehtäviin - ei lakien eikä varhaiskasvatuksen perusteiden eikä esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan.

Ei lopu. Vaikka opetusryhmän koko pienenisi alle kolmeen, aloitettua opetusta jatketaan.

Koulun pitää järjestää muuta ohjattua toimintaa tilaisuuden ajaksi ja tiedottaa siitä oppilaille ja oppilaiden huoltajille hyvissä ajoin. Ei-uskonnollisen, kaikille sopivan ohjelman tulee olla uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta vastaavan tasoista, kuten vierailu esimerkiksi museoon, planetaarioon, kirjastoon, luontoretkelle tms. Kun opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, on koululla täysin mahdollista ja perusteltua päättää, että uskonnollisia tilaisuuksia ei liitetä koulupäivien ohjelmaan.

Olisi parasta, että koulun yhteiset tapahtumat, kuten aamunavaukset eli päivänavaukset, olisivat kaikille sopivia. Näin kaikki oppilaat voivat osallistua jokaiseen aamunavaukseen, eikä eri katsomusaineiden oppilaita tarvitse erottaa muusta ryhmästä. Mikäli uskonnollisia aamunavauksia kuitenkin pidetään, tulee koulun järjestää toinen, kaikille oppilaille sopiva ei-uskonnollinen päivänavaus uskonnollisen päivänavauksen aikana.

Ilmoittaminen tapahtuu yleensä lapsen koulun 1. luokalle ilmoittamisen yhteydessä. Ilmoituslomakkeessa kysytään, osallistuuko lapsi elämänkatsomustiedon vai uskonnon opetukseen. Ilmoittautumislomakkeita on kuitenkin kunnissa erilaisia. Sekin ilmoitus voi riittää, että lapsi ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, sillä lain mukaan uskontokuntiin kuulumattomat ohjataan suoraan elämänkatsomustiedon opetukseen opetuksen järjestäjän toimesta. Ilmoituslomakkeessa saatetaan kuitenkin kysyä, osallistuuko lapsi elämänkatsomustiedon vai uskonnon opetukseen, koska huoltajien pyynnöstä lapsi voi mennä uskonnonopetukseen. Tällöin valitsemalla elämänkatsomustiedon lapsi menee elämänkatsomustiedon opetukseen. Mikäli lapsi kuuluu johonkin sellaiseen uskontokuntaan, jonka omaa opetusta ei järjestetä, hänet voidaan ilmoittaa elämänkatsomustiedon opetukseen.

ET-opetusta ei voi järjestää kotona, ellei sitten ota lasta kokonaan kotiopetukseen. Mikäli opetusjärjestelyt ovat kohtuuttomat (hyppytunnit, kuljetukset, huonolaatuinen opetus), niistä voi ensin ottaa yhteyttä kunnan sivistystoimenjohtajaan tai sitten tehdä kantelun aluehallintovirastoon.

Kyllä. Ilmoita opettajalle, että et halua osallistua omantunnon syistä uskonnon harjoittamiseen. Voit myös pyytää vanhempiasi tekemään kirjallisen ilmoituksen koululle.

Kyllä voi. Huoltajat voivat ilmoittaa koululle kirjallisesti/suullisesti milloin tahansa, että lapsi osallistuu jatkossa elämänkatsomustiedon opetukseen uskonnon sijaan. Parhaita vaihtoaikoja ovat lukuvuoden alku sekä kevätlukukauden alku. Edellytyksenä ET-opetuksen järjestämiselle on, että perusopetuksen järjestäjän (yleensä kunta) toimialueella on vähintään kolme uskontokuntiin kuulumatonta oppilasta. Myös alle kolme uskontokuntiin kuulumatonta oppilasta riittää, jos jonkun vähemmistöuskontoon kuuluvan oppilaan vanhemmat haluavat lapselleen elämänkatsomustiedon opetusta silloin kun heidän oman uskonnon opetusta ei järjestetä. Myös tässä tapauksessa pitää olla yhteensä kolme elämänkatsomustiedon oppilasta (esimerkiksi kaksi uskontokuntiin kuulumatonta ja yksi vähemmistöuskontoihin kuuluva).

Lähtökohtaisesti muun ei-uskonnollisen toiminnan tulisi olla samantapaista kuin uskonnollisen ohjelman mutta ilman uskonnollista sisältöä. Esimerkiksi uskonnollisen juhlan ajaksi elämänkatsomustiedon oppilaille voidaan järjestää oma juhla, jumalanpalveluksen ajaksi tutustuminen paikkakunnan kulttuuriin liittyvään kohteeseen (esim. luontoretki, museot, taidenäyttelyt), uskonnollisen aamunavauksen sijaan oma yleiseettinen aamunavaus jne. Aamunavauksissa on hyvä käyttää opettajien ja oppilaiden lisäksi myös koulun ulkopuolisia vierailijoita (SPR, yleishyödylliset yhdistykset). Vaihtoehtoinen toiminta ei saa tuntua oppilaasta rangaistukselta, eikä oppilasta saa jättää yksin (koska sellainen koettaisiin rangaistuksena).

Suomessa järjestetään uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitoutumattomia Protuleirejä (Prometheus-leirejä). Monet ET-opetuksessa olevat osallistuvat näille leireille, jotka ovat varsin suosittuja. Leireille haetaan jo alkuvuodesta ja osallistujat joudutaan arpomaan, jos hakijoita on enemmän kuin paikkoja leirillä.

Opetuksen järjestäjä ei ole tällöin velvollinen järjestämään elämänkatsomustiedon opetusta. Tästä huolimatta opetuksen järjestäjä voi antaa halutessaan elämänkatsomustiedon opetusta pienemmällekin oppilasmäärälle. Uskontokuntiin kuulumattoman ei kuitenkaan tarvitse missään tapauksessa osallistua uskonnon opetukseen (perustuslaki uskonnon vapaudesta). Käytännössä lähes jokaisesta, pienestäkin, kunnasta löytyy yli kolme uskontokuntiin kuulumatonta oppilasta, jolloin elämänkatsomustiedon opetus on lain mukaan pakko järjestää. Mikäli elämäkatsomustiedon oppilaita ei löydy opetuksen järjestäjän alueelta kolmea, on oppilaille järjestettävä muuta opetusta tai ohjattua toimintaa opetuksen järjestäjän toimesta.

  Jos kuulut kirkkoon, ei sinulla ole oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Jos olet alle 15 vuotta, huoltajiesi pitää ensin erottaa sinut kirkosta. 15-18-vuotiaat voivat erota kirkosta, mutta siihen tarvitaan huoltajien suostumus. Jos et kuulu kirkkoon, pyydä vanhempiasi ilmoittamaan luokanvalvojallesi tai koulun rehtorille, että siirryt opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämä on mahdollista tehdä myös kesken lukuvuoden.  

Ei. Opetusjärjestelyt eivät saa olla sellaiset, että niiden takia koululainen joutuu olemaan pois joltain muulta tunnilta. Tällöin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritelty minimituntimäärä ja opetuksen tavoitteet jonkin muun oppiaineen suhteen eivät välttämättä täyty.

Mikään ei erityisesti velvoita kouluja hankkimaan jollekin määrätylle oppiaineelle omaa oppikirjaa, mutta tasapuolisuuden nimissä olisi hyvä, jos elämänkatsomustiedon oppilaillakin olisi käytössä oma kirja. Nykyään on saatavilla hyviä elämänkatsomustiedon oppikirjoja alakouluun ja yläkouluun sekä lukioon.

ET on pakollinen oppiaine, eli siitä ei voida vapauttaa millään perusteella. Kunnan on myös annettava ET:n opetusta jokaiselle uskontokuntiin kuulumattomalle (jokaisessa Suomen kunnassa on kolme elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettua).

Uskontokuntiin kuulumattoman lapsen oletusarvoinen oppiaine on elämänkatsomustieto. Ainoastaan silloin, kun molemmat vanhemmat ovat yksimielisiä (uskonnon opetuksesta), voidaan lapsi sijoittaa uskonnon opetukseen. Asiasta on olemassa myös Korkeimman hallinto-oikeuden päätös.

Ei. Jos oppilas ei ole ev.-lut. kirkon jäsen, hänen ei tarvitse osallistua ev.-lut. uskonnon opetukseen. Näin on, vaikka hän olisikin peruskoulun alussa ilmoitettu ja osallistunut uskonnonopetukseen. Huoltajat voivat ilmoittaa vaihdon uskonnosta ET-opetukseen lukuvuoden alussa tai myös lukuvuoden aikana. Ja tietenkin, jos oppilaan jäsenyys kirkossa päättyy peruskoulun aikana ja uskonto on siihen asti ollut pakollinen aine, hänet voidaan siirtää uskonnosta ET-opetukseen heti kun huoltajat vaihdosta ilmoittavat tai viimeistään lukuvuoden tai lukukauden vaihtuessa.

Peruskoulun ensimmäiselle luokalle ilmoittautumisen yhteydessä täytetään yleensä lomake, jossa kysytään, onko oppilas jonkun uskontokunnan jäsen. Jos lapsi ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, hänet ohjataan automaattisesti elämänkatsomustiedon opetukseen. Jos lapsi on aiemmin opiskellut uskontoa, mutta ei ole minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäsen, voit ilmoittaa luokanvalvojalle tai rehtorille, että lapsesi siirtyy elämänkatsomustiedon opetukseen.

Elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomien lasten oppiaine. Jos oppilas ei ole minkään uskontokunnan jäsen, hänet ohjataan opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Jos lapsenne kuuluu sellaiseen uskontokuntaan, jonka opetusta ei järjestetä opetuksen järjestäjän toimialueella, voitte halutessanne valita elämänkatsomustiedon lapsenne oppiaineeksi.

Arviointi tehdään siitä aineesta, jota oppilas on opiskellut, kun hän saa päättötodistuksen. Vaihdon ajankohdasta riippuu, edellyttääkö päättöarviointi lisänäyttöä aiheista, joita opetettiin ennen oppiaineen vaihtoa. Päättötodistukseen ei enää kohtaan uskonto/elämänkatsomustieto merkitä (alle- tai yliviivauksella), minkä vaihtoehdon oppilas on suorittanut.

Kyllä, jos opetuksen järjestäjän toimialueella on vähintään kolme uskontokuntiin kuulumatonta opiskelijaa. Vaikka kolmen oppilaan raja ei täyty, voi elämänkatsomustietoa silti opettaa.

Yhteisen juhlan ohjelman on hyvä olla katsomuksellisesti neutraalia. Ei-uskonnollisia joulu- ja kevätlauluja on olemassa enemmän kuin uskonnollisia lauluja. Myös erilaisia ei-uskonnollisia näytelmiä ja esitysmahdollisuuksia on runsaasti. Kantelupukki tarjoaa lisää vinkkejä juhlatoimintaan. Perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan ohjelmassa voi olla yksittäinen virsi tai uskonnollinen laulu ilman että tilaisuus katsotaan uskonnolliseksi. Uskonnolliseen ohjelmaosuuteen ei ole kuitenkaan pakko osallistua. Mikäli ev.-lut. seurakunta järjestää ja tarjoaa oppilaille uskonnollisen tilaisuuden, se voi hyvin olla koulupäivän ulkopuolella. Näin kaikki halukkaat voivat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Mikäli uskonnollinen tilaisuus sisällytettäisiin lukuvuoden ja koulupäivän ohjelmaan, sille pitää olla samaan aikaan tarjolla vaihtoehtoista ei-uskonnollista ohjelmaa, jonka sisällöstä tiedotetaan oppilaille ja huoltajille hyvissä ajoin.

Kouluun ilmoittamisen lomakkeessa kysytään, onko lapsi jonkin uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Mikäli lapsi ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, hän menee automaattisesti elämänkatsomustiedon opetukseen.

Opetuksen järjestäjän ei ole pakko järjestää elämänkatsomustiedon opetusta alle kolmelle oppilaalle. Jos kunta ei järjestä elämänkatsomustiedon opetusta uskontokuntiin kuulumattomille, jäävät oppilaat käytännössä ilman opetusta kunnes opetuksen järjestäjän alueelle tulee tarpeeksi elämänkatsomustiedon oppilaita. Myös sellaisten pienuskontojen oppilaat, joille ei järjestetä kolmen oppilaan säännön perusteella oman uskonnon opetusta, voivat halutessaan anoa pääsyä elämänkatsomustiedon opetukseen.

Opetus on pakko järjestää. Riippuen oppilaiden iästä, voi kunta järjestää kuljetuksen (kunnan kustannuksella) opetuksen antamispaikkaan. Elämänkatsomustiedon opetus ei kuitenkaan saa saattaa oppilaita eriarvoiseen asemaan uskonnon oppilaiden kanssa. Opetusta voi myös järjestää pienemmille ryhmille eri kouluissa.

Elämänkatsomustietoa voi opiskella ainakin seuraavissa yliopistoissa: Helsingin yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Turun yliopisto ja Avoin yliopisto (Elämänkatsomustiedon 25 op:n opintokokonaisuus). Lisätietoja aineenopettajan kelpoisuusvaatimuksista löytyy opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista -asetuksesta.

On tärkeää kohdella kaikkia tasapuolisesti, ei suosia eikä syrjiä minkään katsomusaineen oppilaita ja opiskelijoita. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa elämänkatsomustiedon osalta usein sitä, että:

• Opetusjärjestelyjen, kuten oppituntien sijainnit, pitää olla tasapuoliset kaikkien katsomusaineiden osalta.
• Jos uskonnon opetuksessa käytetään oppikirjaa, voidaan ET:n oppilaille myös hankkia oma oppikirja (tietoa kirjoista löytyy Oppikirjat-osiosta). Vaikka oppikirja ei ole edellytys oppimiselle, voi se kuitenkin motivoida oppilaita varsinkin ala-asteella.
• Pidetään päivänavaukset kaikille koulun oppilaille sopivina (ei virsien laulua, rukoilua tms. uskonnon harjoittamista).
• Vältetään sitä, että jonkin katsomusaineen oppilaat erotetaan muusta luokasta muulloin kuin katsomusaineiden oppituntien ajaksi.
• Tarjottavat uskonnolliset tilaisuudet voi seurakunta/uskonnollinen yhdyskunta järjestää kouluajan ulkopuolella. Näin kaikki halukkaat voivat osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, eikä koulussa tule ongelmia eri katsomusaineiden oppilaiden erilaisen kohtelun takia.
• Jos koulupäivään liitetään uskonnollinen tilaisuus, samaan aikaan pitää olla tarjolla ei-uskonnollinen vaihtoehtoinen tilaisuus tai ohjelma, jonka sisällöstä ja valinnan mahdollisuudesta tiedotetaan kaikille hyvissä ajoin. Vaihtoehtoisen tilaisuuden tulee olla uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta vastaavan kaltaista, esimerkiksi kirkkojumalanpalvelukselle koulun ulkopuolelle suuntautuva käynti tai retki kulttuurikohteeseen.
• Ilmoita ET:n opiskelijoille järjestettävästä opetuksesta ja sen sisällöstä selkeästi lukujärjestyksissä / koulun tiedotteissa / sähköpostitiedotteissa / ilmoitustaululla jne. On tärkeää, että vanhemmat näkevät, millaista ohjelmaa oppilaille järjestetään eri katsomusaineissa.

Kyllä.

Oppilaiden tulee saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja saavuttaa annetut tavoitteet. Tämä on käytännössä haasteellista, jos oppilaiden ikäjakauma on suuri. Suositeltava jako alakoulussa on eri ryhmät luokille 1-3 ja 4-6 tai 1-4 ja 5-6. Tämä on erityisesti pienten koulujen ongelma, isoissa kaupunkikouluissa on usein jo omat ryhmät jokaiselle luokka-asteella.

Kyllä.

Ilmeisesti ei, sillä sen erikseen mahdollistava säädös väestötietolaissa kumottiin vuonna 2009.