Virkkunen ehdottaa kaikille koululaisille uskontotietoa

Helsingin Sanomat uutisoi verkkolehdessään 12.7.2009, että opetusministeri Henna Virkkunen ehdottaa kouluihin kaikille yhteistä uskontotietoa. On totta, että kaikille koululaisille yhteinen katsomusaine voisi poistaa osan nykyisistä katsomusaineiden opetukseen liittyvistä ongelmista (katso et-opetus.fi:n blogia: Katsomusaineiden opetusta on uudistettava), mutta se voi luoda myös uusia ongelmia.

Ehdotus kaikille yhteisestä katsomusaineesta ei ole uusi. Esimerkiksi vuonna 2002 kansanedustaja Irina Krohn teki lakialoitteen uskonnon opetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi. Aloite sai sekä myönteistä että kielteistä palautetta. Kritiikkiä esitti esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liiton entinen puheenjohtaja, Erkki Hartikainen artikkelissan Irina Krohn vaatii kaikille pakollista uskonnonopetusta (Vapaa Ajattelija 2002/2). Hartikainen esitti, että kun Ruotsissa siirryttiin uskontotiedon opetukseen, siirryttiinkin käytännössä kaikille pakolliseen evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen.

Järjen ääni -lehdessä (2002/1, s.4-5), Pitäisikö katsomusoppiaineiden valinta olla vapaata? Juha Kukkonen esitti uhkakuvan siitä, että (evankelis-luterilainen) kirkko pyrkisi vaikuttamaan oppiaineen sisältöön omien ideologisten tavoitteidensa pohjalta:

Pääsyy tähän on se, että jos kirkon jäsenet saavat opiskella elämänkatsomustietoa, on varmaa, että kirkko ei jää sivusta seuraamaan, millaista opetusta aineessa annetaan kirkon jäsenille. Siten kirkko pyrkisi vaikuttamaan oppiaineen sisältöön (tosiasiassa kirkko on jo nyt vaikuttanut siihen).

Mahdollisen uskontotieto-oppiaineen ongelmat kiteytyvätkin siihen, mitä oppiaineen sisällöksi tulisi 2000-luvun monikulttuurisessa Suomessa.

Virkkusen ehdotus on jo saanut huomiota lehdissä ja muutama yhdistys on jo esittänyt omat kannanottonsa.

Suomen uskonnonopettajien liitto vastustaa yhteistä katsomusainetta (Suomen uskonnonopettajien liitto ei innostu Virkkusen ehdotuksesta, Yle verkkouutiset, 12.7.2009).

Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtajan Hannu Koskisen mukaan opettajat pitävät hyvin vahvasti kiinni nykyisestä mallista, joka on syntynyt pitkien neuvottelujen tuloksena. Hänen mukaansa on tärkeää, että jokaisella oppilaalla on oikeus oman uskontonsa opetukseen.

Hannu Koskisen kannannotto on ymmärrettävä, mikäli ”oman uskonnon opetus” tulkitaan ihmisen perusoikeudeksi. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, onko koululaitoksen velvollisuus opettaa eri uskontoja, ainakaan nykyisessä laajuudessa (vähintään 1h/viikko koko peruskoulun ajan). Uskonnon opetus voisi olla myös kotien tehtävä, ei yhteiskunnan. Mikäli oman uskonnon opetuksen saaminen on koululaisen perusoikeus, herää kysymys, pitäisikö jonkin poliittisen suuntauksen (”tunnustuksellisena” ja siinä laajuudessa, kuin nykyään opetetaan omaa uskontoa), tai ei-uskonnollisen uskomuksen (esim. homeopatia, astrologia) oppien opettaminen kuulua koulun tehtäviin?

Koskisen mukaan nykyinen uskonnon opetus sisältää edelleenkin hieman tunnustuksellista (ei tieto-pohjaista, uskonnon oppien mukaista) opetusta.

Koskinen muistuttaa, että uskonnonopetus on jo nykyisin suurimmaksi osaksi hyvin yleistä uskontotiedettä. Oppilaat tutustuvat laajasti eri uskontoihin ja niiden historiaan. Varsinaista tunnustuksellista opetusta on melko vähän.

Oman uskonnon opetuksen lopettamisen vastustamiselle on siis olemassa myös ideologisia perusteita. Onhan koulussa annettava uskonnon opetus yksi tapa ylläpitää kirkon suurta jäsenmäärää, tai ainakin hidastaa sen vähenemistä. Mikäli kouluopetuksen lähtökohtana on tarjota lapsen ikään sopivaa, mahdollisimman objektiivista tietoa ympäröivästä luonnosta ja kulttuurista, ei minkään oppiaineen, uskonnonkaan, opetus saisi sisältää tunnustuksellisia osia.

Suomen lukiolaisten liitto on esittänyt kannattavansa uskontotietoa. Kannanotossa kerrotaan mm. seuraavaa:

Uskontotieteellisessä ja kulttuurien eroja käsittelevässä opetuksessa pitäisi Suomen Lukiolaisten Liiton mielestä käsitellä uskontojen merkitystä ihmisille, erilaisten kulttuurien ja uskontojen syntyä ja niiden vaikutusta sekä historiaan että nykypäivään. Opetukseen pitäisi integroida myös erilaisten moraalikäsitysten ja eettisten kysymysten käsittelyä.

Vaikka kristillisillä arvoilla on suuri merkitys yhteiskunnassamme, ne eivät saisi kuitenkaan estää nuoria saamasta kokonaiskäsitystä maailman uskonnoista ja kulttuureista. Uskontotieteellinen ja kulttuurien eroja käsittelevä opetus lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja tasa-arvoa kansainvälisessä maassamme.

Suomen lukiolaisten liiton kannanotossa korostetaan uskontojen kulttuurillisen vaikutuksen, ja uskontojen syntyjen ymmärtämisen tärkeyttä yleissivistävässä opetuksessa. Heidän mukaansa myös kulttuurien eroja käsittelevä opetus lisäisi eri kulttuurien välistä ymmärrystä ja tasa-arvoa Suomessa.

Lukiolaisten liiton lausunnossa vaadittiin myös erilaisten moraalikäsitysten opettamista ja eettisten kysymysten pohdintaa. Peruskoulun ja lukion nykyisistä oppiaineista elämänkatsomustieto käsittelee näitä selvästi laajimmin. Lisäksi elämänkatsomustiedon opetus on objektiivista, eikä se ole sitoutunut mihinkään yksittäiseen katsomukseen tai ideologiaan.

Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja, Jussi K. Niemelä korostaa Huvudstadsbladetin haastattelussa (HBL, verkkolehti, 13.7.2009) tunnustuksellisuudesta seuraavia ongelmia:

Jussi K. Niemelä, ordförande för Fritänkarnas förbund, är emot förslaget även om han tycker att det är en bra idé.

– Problemet är att det är så svårt att förverkliga så att undervisningen inte blir religiöst konfessionell. Man måste vara säker på att det är objektiv undervisning, säger han.

Niemelä håller med om att en reform krävs eftersom den nuvarande modellen blir så dyr för samhället.

– Livsåskådning kunde vara frivilligt för alla. Religionen kunde integreras med samhällslära eller historia där den egentligen hör hemma, föreslår han.

Niemelä ottaa esille myös katsomusaineiden valinnaisuuden sekä uskonnon (tiedollisen, ei tunnustuksellisen) opetuksen integroimisen yhteiskuntaoppiin tai historiaan mahdollisina vaihtoehtoina katsomusaineiden opetusjärjestelyille.

Uutispäivä Demarin pääkirjoituksessa (15.7.2009) todetaan, että vakaumuksellinen uskonnon opetus pitäisi jäädä uskontokuntien omaksi tehtäväksi:

Helpointa olisi, että varsinainen vakaumuksellinen uskonnonopetus siirtyisi kirkon ja uskonokuntien tehtäväksi. Koulujen tehtäväksi jää siitä huolimatta edelleen suomalaisen kulttuuriperinnön ja yhteiskunnan arvopohjan opettaminen. Siinä yhteydessä uskonnon merkityksen sivuuttaminen ei liene mahdollista eikä viisastakaan, oltiin sitten mitä mieltä hyvänsä kaikkein korkeimman totuuden olemuksesta.

Mikäli Suomessa siirrytään kaikille yhteiseen uskontotiedon opetukseen, olisi tärkeää pitää opetettavien asioiden sisältö yleissivistävänä ja opetus objektiivisena. Mikäli uskontotieto saa oppisisältönsä suoraan evankelis-luterilaisen uskonnon nykyisistä opetussuunnitelmista, ei yhteinen katsomusaine ole kestävällä pohjalla.

Hieman hämmästystä herättää myös puhuminen pelkästään uskontotiedosta. Oppiaineen nimi voisi olla katsomusneutraali, eli esimerkiksi etiikka tai elämänkatsomustieto olisivat lähtökohdaltaan parempia nimiä. Maailmassahan on myös uskonnottomia katsomuksia. Tällöin ei olisi vaaraa juuttua yhden uskonnon esittelyyn, vaan opetussisältö tulisi katsomusneutraaliksi ja laajemmaksi.

Aiheesta on käyty vuoden sisällä jo kaksi TV-keskustelua, kuin ennakoiden Virkkusen ehdotusta:

• Toteutuuko uskonnonvapaus koulussa? YLE Teeman arkisto (pituus 20 minuuttia). Jussi K. Niemelä, Irina Krohn ja Hannu Koskinen keskustelevat Arno Kotron juontamassa Opettaja TV:ssä. 30.9.2008.
• Ykkösen aamu-tv, klo 9.35 Tarvitaanko uskonnonopetusta kouluissa? 4.4.2009. Paula Vasama (toiminnanjohtaja, Vapaa-ajattelijain liitto) ja Hannu Koskinen (puheenjohtaja, uskonnon opettajien liitto). Keskustelu alkaa noin 26 minuutin kohdalla ja loppuu noin 38 minuutin kohdalla (lähetys on jo poistettu YLE:n sivuilta).

Katsomusaineiden opetus tulee varmasti olemaan puheenaihe vielä pitkään, todennäköisesti myös mahdollisen uudistuksen jälkeenkin. Esimerkiksi filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien liitto, FETO ry, ei ole vielä ilmaissut virallista kantaansa. Elämänkatsomustiedon opetuksen jatkumisen kannalta paras vaihtoehto olisi varmaankin katsomusaineiden valinnan tekeminen täysin vapaaksi, tai sitten elämänkatsomustiedon ottaminen lähtökohdaksi yhteisen oppiaineen opetussisältöjen ja tavoitteiden määrittelyssä.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä