Katsomusaineiden opetusta on uudistettava

Taustaa

Keväällä 2009 opetusministeri Henna Virkkunen asetti työryhmän valmistelemaan perusopetuksen uutta tuntijakoa. Työryhmän toimikausi päättyy 1.5.2010, jolloin valmiina pitäisi olla ehdotus uudeksi tuntijaoksi sekä määriteltynä opetuksen tavoitteet. Työryhmän puheenjohtajana toimii opetushallituksen pääjohtaja, Timo Lankinen.

Työryhmä joutuu varmasti ottamaan kantaa myös katsomusaineiden opetukseen. Katsomusaineiden opetus alkaa peruskoulussa jo ensimmäiseltä luokalta (esiopetuksessa on myös mahdollista osallistua elämänkatsomustietokasvatukseen), ja sitä on koko peruskoulun ajan vähintään tunti viikossa. Nykyisen lainsäädännön mukaan uskontokuntiin kuulumattomille opetetaan elämänkatsomustietoa, mutta vanhemmat voivat halutessaan ilmoittaa lapsensa myös enemmistön uskonnon opetukseen. Enemmistön uskonnon opetuksella tarkoitetaan käytännössä aina evankelis-luterilaisen uskonnon opetusta (Suomessa ei ole vielä sellaista kuntaa, jossa enemmistö oppilaista olisi jonkin muun uskontokunnan, kuin evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä). Elämänkatsomustietoa opiskelee tällä hetkellä noin 3% kaikista Suomen koululaisista. Määrä on hämmästyttävän pieni, sillä uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on noin 10-15% kaikista oppilaista.

Evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat joutuvat aina opiskelemaan uskontoa, he eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa. Vähemmistöuskontoihin kuuluvat oppilaat saavat joko oman uskontonsa, evankelis-luterilaisen uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta.

Katsomusaineiden opetuksen laadussa ja oppisisällöissä, opetuksen alkamisajankohdassa, sekä käytännön toteutuksessa on selkeitä ongelmakohtia, joihin toivottavasti opetushallituksen työryhmä löytää parannuksia.

Nykyisen tilanteen ongelmia

Oppilaiden jako jo ensimmäiseltä luokalta alkaen eri ryhmiin heidän (vanhempiensa) katsomuksen perusteella on eriarvoistavaa ja Suomen valtauskontoon kuulumattomien syrjintää. Erityisesti tämä on ongelma kouluissa, joissa on vain muutamia elämänkatsomustiedon tai vähemmistöuskontojen oppilaita. Pahin tilanne on silloin, kun koulussa on esimerkiksi vain yksi ET:n tai vähemmistöuskontojen oppilas ensimmäisellä luokalla. Oppilaan ihmetys ja harmi on suuri, kun hän joutuu erilleen muusta luokasta evankelis-luterilaisen uskonnon oppituntien ajaksi. Tätä ongelmaa ei onneksi enää esiinny suuremmissa kaupungeissa, eli siellä ET:n oppilasmäärät ovat jo riittävän suuret siihen, että joka luokalta löytyy useita ET:n opiskelijoita.
Helsingissä on ET:n oppilaita jo noin 11% kaikista oppilaista (katso: Suomen Kuvalehti: Elämänkatsomustiedon opetus kunnissa rempallaan).

Ongelmia aiheuttavat myös uskonnonharjoittamista sisältävät aamunavaukset ja juhlat, jolloin osa oppilaista voi olla osallistumatta kyseiseen tapahtumaan. Usein elämänkatsomustiedon sekä vähemmistöuskontojen oppilaat eivät osallistu esimerkiksi seurakunnan pitämiin uskonnollisiin aamunavauksiin, vaan heille järjestetään muuta ohjattua ohjelmaan tapahtuman ajaksi. Koulujen ei ole pakko järjestää uskonnollisia tilaisuuksia (laki ei myöskään kiellä niitä), ja isommissa kaupungeissa monet koulut ovatkin jo ottaneet linja, että aamunavaukset ja juhlat ovat yleiseettisiä.

Perusopetuslain mukaan vähemmistöuskontoa on opetettava, jos kolmen lapsen vanhemmat pyytävät kyseisen uskonnon opettamista. Tämä lain seurauksena Suomessa opetetaankin noin kymmentä eri uskontoa. Tietysti suurin opetettavien uskontojen kirjo on pääkaupunkiseudulla. Useiden eri katsomusaineiden opetus aiheuttaa runsaasti haasteita koulujen opettajille sekä kuntien taloudelle. Lisäksi pätevän opettajan löytäminen ei aina ole helppoa.

Kaikki kunnat eivät myöskään noudata perusopetuslakia, ja jättävät uskontokuntiin kuulumattomat sijoittamatta elämänkatsomustiedon opetukseen. Elämänkatsomustieto on ollut ensisijainen katsomusaine uskontokuntiin kuulumattomille jo vuodesta 2003, tätä ennen piti lain mukaan anoa vapautusta uskonnon opetuksesta. Tämä voikin selittää hieman ET:n oppilaiden vähäistä määrää, mutta ei kokonaan. Elämänkatsomustiedosta on myös huonosti tietoa saatavilla, ja kunnat eivät aina kerro riittävästi elämänkatsomustiedon oppisisällöistä koululaisten vanhemmille ensimmäiselle luokalle tulijoiden ”Tervetuloa kouluun” oppaissa.

Myös uskonnon opetussisällöt ovat ongelmallisia. Ongelmallisuus koskee sekä opettajia, että sellaisia lapsia, jotka olettavat kouluopetuksen antavan objektiivista tietoa eri asioista ja ilmiöistä. Evankelis-luterilaisen uskonnon opetus muuttuu kunnolla tietoperustaiseksi vasta yläluokilla, ja alaluokilla opetus sisältää runsaasti pelkkiä uskomuksia. Nämä uskomukset ovat ristiriidassa koulun muihin oppiaineisiin nähden. Esimerkiksi kirjassa Suuri Kertomus (Riitta Nisonen, Markku Pyysiäinen ja Markku Töllinen, WSOY 2005) kerrotaan ensimmäisen luokan oppilaille jo alkusivuilla, että: ”Jumala on luonut maailman ja pitää siitä huolta. Jumala on luonut ihmiset ja rakastaa meitä”. Vastaavia perustelemattomia väitteitä on uskonnon ala-asteen oppikirjoissa lukuisia. Se, esitetäänkö tällaiset väitteet tosiasioina vai uskontokunnan uskomuksina, jää opettajan vastuulle. Opettajien ammattiliiton eettisissä ohjeissa mainittu pyrkimys totuudellisuuteen opetuksessa jää toteutumatta uskonnon opetuksen osalta.

Mahdollisia ratkaisuja

Ratkaisuja katsomusaineiden opetuksen ongelmiin on useita. Katsomusaineiden opetus voitaisiin lopettaa kokonaan, jolloin tietoa uskonnoista opetettaisiin eri näkökulmista esimerkiksi historian, yhteiskuntaopin tai maantiedon tunneilla. Etiikan opetus integroituisi osittain esimerkiksi äidinkieleen, jossa nykyäänkin käsitellään paljon opettavaisia satuja. Uskonnolliset yhteisöt voisivat myös vapaasti opettaa omia jäseniään kouluajan ulkopuolella.

Katsomusaineiden opetus olisi myös mahdollista aloittaa vasta yläasteella, ja aineen valinnan voisi tehdä vapaaksi oppilaan kulttuuritaustasta riippumatta. Näin uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas voisi halutessaan valita elämänkatsomustiedon, ja taas uskontokuntiin kuulumaton jonkin häntä kiinnostavan uskonnon.

Myös kaikille sopiva yhteinen oppiaine, esimerkiksi etiikka, filosofia, tai uskontotieto voisivat olla mahdollisia. Suomessa on kuitenkin jo olemassa kaikille sopiva katsomusaine, elämänkatsomustieto. et-opetus.fi:n etusivulla kuvataan elämänkatsomustietoa seuraavasti:

Elämänkatsomustieto (esiopetuksessa elämänkatsomustietokasvatus) on perustaltaan monitieteinen peruskoulun ja lukion katsomusaine, jossa opetuksen lähtökohtana on lapsen oma elämismaailma. Elämänkatsomustieto ei pohjaudu mihinkään yhteiskunnalliseen instituutioon tai katsomukseen, vaan siihen kuuluu aineksia filosofiasta, yhteiskunta-, uskonto- ja kulttuuritieteistä.

Kasvatuksellisten periaatteidensa ja opetussuunnitelmansa perusteella elämänkatsomustieto sopii kaikille lapsille, myös uskontokuntiin kuuluville.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Elämänkatsomustieto blogeissa

Päätimme aloittaa elämänkatsomustieto-blogin tutustumalla siihen, mitä ET:stä sanotaan muissa blogeista.

Emme löytäneet kovinkaan montaa blogia, joissa olisi keskusteltu elämänkatsomustiedosta. Useimmat esitetyt mielipiteet keskittyivät uskonnon opetuksen poistamiseen sekä katsomusaineiden opetuksessa kohdattuihin ongelmiin.

Turkulainen, perusuomalaisten kaupunginvaltuutettu Maria Lohela, kirjoittaa blogissaan (18.2.2008) uskokoon ken tahtoo peruskoulun katsomusaineiden opetuksesta seuraavasti:

Muslimien huoli laadukkaan uskonnonopetuksen puutteesta Suomen kouluissa ratkaistaisiin luopumalla kaikkien uskontojen opetuksesta peruskouluissa. Minkä tahansa uskonnon opettaminen korvattaisiin kaikille yhteisellä ja yhtäläisellä elämänkatsomustiedon opetuksella, josta ei kukaan minkään uskonnon tai uskomuksen verukkeella voisi venkoilla itseään irti. Oman uskonnon harjoittaminen ja opiskelu siirrettäisiin tehtäväksi omalla koulupäivän ulkopuolisella ajalla ja omalla rahalla. Esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko voisi käyttää verorahojaan siihen, että järjestää kyseistä uskoa tunnustaville (l. kirkkoon kuuluville) lapsille vapaaehtoista uskonnon opetusta koulupäivän ulkopuolisena aikana iltaisin tai vaikkapa viikonloppuisin. Vanhemmat voivat päättää haluavatko lapsensa osallistuvan kyseiseen opetukseen vai eivät. Toki lapsenkin mielipidettä olisi suotavaa kysyä ja myös kunnioittaa.

Maria Lohela on itse osallistunut kouluaikanaan uskonnon opetukseen, mutta hän on tutustunut opetussuunnitelmiin ET:n osalta, ja toteaa:

Olen itse osallistunut peruskoulun opetussuunnitelman mukaiseen uskonnonopetukseen, joten minulla ei ole kokemusta siitä millaista sisältöä elämänkatsomustieto tarjoaa. Sen mukaan mitä Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelma sen sisällöstä kertoo pitäisin sitä lähtökohdiltaan tasa-arvoisena ja objektiivisena tapana koota yhteen demokratian ja yksilönvapauden ja -vastuun perusteet, joiden pitäisi olla länsimaisen ajattelun periaatteita uskonnosta riippumatta.

Elämänkatsomustietoon sisältyy myös taikasana suvaitsevaisuus, minkä luulisi pienenä herkkupalana ilahduttavan monia.

Apinoiden planeetta -blogissa Migreeni ja uskonnon opetusta (16.11.206) kerrotaan haasteista yrittäessään työstää (lehti?)juttua uskonnon opetuksesta Itä-Hämeen kouluissa. Kirjoittaja kertoo yllättyneensä siitä, kuinka vähän elämänkatsomustiedon opetusta on alueen kouluissa. Hän ei kuitenkaan kerro täsmällisiä lukumääriä ET:n opiskelijoista.

Kansanedustaja Jyrki J. Kasvi käsitteli blogissaan Hengellistä ateismia Kauhajoen tapahtumia, ja pääministeri Matti Vanhasen puhetta Jyväskylän Lyseon 150-vuotisjuhlassa. Jyrki J. Kasvi kommentoi Vanhasen puheessa mainittua hengellistä sivistystä seuraavasti:

Toivottavasti pääministeri tarkoitti lausunnollaan sitä, että hänen mielestään tulevien väkivallantekojen ehkäisemiseksi koulujen opetusohjelmiin tarvitaan lisää uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunteja.

City-lehden blogissa Erosin juuri kirkosta nimimerkki MM82 kertoo tutustuneensa kirkkoon kuulumattoman miehensä kouluhistoriaan (=elämänkatsomustieto), ja tulleensa entistäkin varmemmaksi siitä, ettei halua tulevien lastensa osallistuvan uskonnon opetukseen. Kirjoittaja ihmettelee, miten jotkut ihmiset voivat vain uskoa.

Paholaisen asianajaja, joka kuvaa itseään seuraavasti: skeptikko, ateisti, tieteestä kiinnostunut, paikoitellen syviä pohtinut henkilö, mainitsee blogissaan Tietoa elämänkatsomustiedosta vain lyhyesti et-opetus.fi-sivuston julkaisusta.

Susanna Iivonen-Pekesen kommentoi omaa blogitekstiään ulkomaalaiset Suomessa ja muuta merkillistä että uskonnon opetuksen voisi kouluista lopettaa:

Olen samaa mieltä kuin Helsingin yliopiston Sylvia Akar, että koulujen uskonnonopetuksen voisi lopettaa kokonaan. Uskonnolliset yhteisöt voisivat sen hoitaa itse. Nyt on koulussa kummajainen, jos on ns. uskonnoton. Ihan älytöntä.

Nimblog-blogissa Happy War (Xmas is Over) keskustellaan erilaisista joulunviettotavoista. Kirjoittajan näkemyksen mukaan uskonnon opetuksesta pitäisi poistaa loputkin tunnustuksellisuuteen viittaavat elementit, ja siirtää uskonnon opetus kouluajan ulkopuolella uskonnollisten yhdyskuntien järjestettäväksi. Näin kaikki halukkaat voisivat osallistua uskonnon opetukseen koulun jälkeen.

Mamilda hämmästelee blogissaan Et kai virsiä meillä laulata sitä, kun hän pitää aamunavausta, ja oppilaat saapuvatkin sinne virsikirjat kädessä:

Itse vähän hämmästyin, että tässä koulussa taitaa yleensä olla aamunavaukset uskonnollisia. Pitämäni oli siis poikkeustapaus, kun virsikirjoja ei tarvittu.

Kirjoittajan lapsen omassa päiväkodissa uskonnollisuus on karsittu minimiin, ja hän toivoo sen jatkuvan myös peruskoulussa. Matilda täydentää myös blogiaan toteamalla, että samaa aihetta käsitellään myös muualla:

Edit: Vähän samasta aiheesta näyttää olevan keskustelua muuallakin. Aamulehti uutisoi ”Rikotaanko uskonnonvapautta”, tätä artikkeli kommentoidaan aikakaudenydin-blogissa ja blogista löytyy myös linkki ”Kieltäkää kirkon Aamunavaukset kouluissa”-adressiin.

Marja-Liisa Walleniuksen blogissa Elämää uskonnon varjossa pohditaan sitä, kuinka hankalaa on vielä nykypäivänä elää Suomessa uskonnottomana. Kirjoittaja ihmettelee myös sitä, kuinka vaikeaa uskonnottoman lapsen oli olla päiväkodissa:

Päiväkoti ja koulu ovat sitten olleet luku sinänsä. Aina oli niin kauhean vaikeaa, kun lapsilleni piti järjestää jotain muuta tekemistä, muut menivät kirkkoon tai osallistuivat johonkin muuhun uskovaisten rituaaliin. Monia kertoja jouduin perustelemaan kantaani, miksi lapseni eivät saa osallistua näihin kirkollisiin tilaisuuksiin. Minä puolestani en ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään, miksi minun ja perheeni vakaumus kyseenalaistettiin kerran toisensa jälkeen. Miten ylipäätään kunnan järjestämään päivähoitoon liittyy uskonto ja sen pakkotuputtaminen. Mielestäni kouluissakin voitaisiin uskonnonopetus korvata kaikilla oppilailla elämänkatsomustiedolla.

Toivomme tarkkaavaisten lukijoiden kertovan lisää löytämistään ET:tä käsittelevistä blogeista omissa kommenteissaan!

Terveisin: et-opetus.fi-työryhmä

Elämänkatsomustieto-blogi on avattu

www.et-opetus.fi sivuston tekijät ovat aloittaneet kirjoittamaan elämänkatsomustieto-aiheista blogia kesällä 2009. Blogissa tullaan käsittelemään mm. Suomen perus- ja lukio-opetuksen katsomusaineita, elämänkatsomustiedon opetuksen haasteita, sekä hyviä opetuskäytäntöjä.

Kirjoittamaan ja kommentoimaan ovat tervetulleita kaikki elämänkatsomustiedon opetuksesta kiinnostuneet!

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Lisäys 10.7.2009: Koululaiset, koululaisten vanhemmat, opettajat ja muut elämänkatsomustiedosta kiinnostuneet voivat tarjota omia ET-aiheisia kirjoitelmia et-opetus.fi:n palautelomakkeen kautta.